Olutarvio: Mikkeller Skør ja Mikkeller Koppi Coffee IPA Citra & Michiti

Taustaa: Tanskalainen Mikkeller on innovatiivinen ja rajoja rikkova panimo, joka ei enempää esittelyjä kaipaa, joten mennään suoraan asiaan. Nämäkin ennakkoon mielenkiintoiset oluet tuli maistettua Oluthuone Huismannin terassilla muutamia viikkoja sitten.

Mikkeller Skør on tyyliltään Belgian Strong Ale, joka on kypsytetty punaviinitynnyrissä ja siihen on lisätty kandisiirappia. Nämä tiedot luki Huismannin esitteessä - muuta tietoa oluesta en löytänyt. Mikkeller Koppi Coffee IPA:n uudemmassa versiossa on käytetty Citra humalalajiketta ja etiopialaista Michiti kahvia. Arde ehtikin kirjoittaa tästä arvion hieman ennen minua.

Mikkeller Skør

Olutarvio: Melko makea tuoksu on toffeisen maltainen ja selkeästi kandisiirappinen. Makeutta leikkaa hieman herukkainen marjaisuus ja pippurinen mausteisuus. Myös aavistus persikkaista hedelmäisyyttä erottuu. Maku on yllättäen huomattavasti kuivempi. Siinä on kirpeää marjaisuutta, omenaista hedelmäisyyttä, mutta myös tunkkaista hiivaisuutta. Jälkimaussa ei juurikaan katkeroa, mutta punaviinimäistä tanniinisuutta voi aistia. Suuntuntuma on keskitäyteläisen ja täyteläisen väliltä sekä pehmeän hiilihappoinen. Mielenkiintoinen olut, joka maistui parhaimmalta viime siemauksilla, mutta ei täysin vakuuttanut. Maistamisen arvoinen silti ehdottomasti.

PISTEET 16/20 p

Mikkeller Koppi Coffee IPA Citra & Michiti

Olutarvio: Tuoksussa on sitruspainoitteista hedelmäisyyttä ja hieman myös persikkaa. Kahvisuus erottuu karamellisen maltaan seasta lähinnä tunkkaisena paahteisuutena, mutta jää muuten  paitsioon. Voi johtua myös maistamishetkellä olleesta flunssanalusta. Maku jatkaa myös ihan kivalla sitrupainoitteisella linjalla, mutta sitäkin häiritsee ilmeisesti kahvista johtuva paahteinen tunkkaisuus. Marjaisuuttakin on hieman mukana ja loppuliuku on greippinen, mutta vähäisesti katkera. Suuntuntumakin jää vain keskitäyteläiseksi - hiilihappoisuus on maltillista. Kiva kokeilu tämäkin, mutta kahvi ehkä pilaa muuten potentiaalisen IPA:n.

PISTEET 14/20 p

Olutarvio: Weird Beard Five O`Clock Shadow

Taustaa: Weird Beard on varmasti monelle outo parta panimoiden joukossa, koska se on päässyt vasta nippa nappa maitopartaikään. Mikropanimo on perustettu Länsi-Lontoon Hanwelliin alkuvuodesta 2013. Perustajina, kuinkas muuten, kaksi parrakasta kotiolutharrastajaa Bryan Spooner ja Greg Irwin. Ennen panimon perustamista he saavuttivat useita palkintoja niin paikallisissa kuin kansallisissa kotiolutkilpailuissa. Bryan ja Greg haluaa päästä eroon stereotypioista ja tehdä ennen kaikkea heitä innostavia oluita. Tuotanto on jo kolminkertaistunut ja panimo pukkaa tätä nykyä ulos suunnilleen 6000 pinttiä viikossa.

Five O`Clock Shadowiin törmäsin Kokkolan Huismannissa toukokuun loppupuolella ja se tuli nautittua kevään ensimmäisenä terassioluena. Olut on tyyliltään American IPA, johon on käytetty kolmea eri mallasta ja neljää humalalajiketta. Maltaat ovat Pale, CaraRed ja Munich - humalalajikkeet Summit, Apollo, Citra ja Columbus. Koska panimosta ei tämän enempää tietoa tihkunut, niin mennään suoraan olutarvioon. Panimon kotisivut löytyy täältä.

Valvira ei todennäköisesti hyväksyisi tätä Alkoon, koska etiketissä on kuva tupruttelevasta pääkallosta.

Olutarvio: Tuoksu on vähäisesti karamellisen maltainen, jossa päällimmäisenä on pihkainen havuisuus ja greippisyys. Trooppista osastoa on myös mangon ja persikan muodossa taustalla. Tekijöiden mieltymykset jenkkityyliin huomaa heti. Maussa on persikkaisen maltaista makeutta tuoksua enemmän, mutta se kääntyy nopeasti greippiseen happamuuteen, jonka kautta pihkaiseen havuisuuteen. Jälkimaussa on potkua, mutta kylmänä myös hieman tuhkaisuutta erottuu. Suuntuntuma on mukavan täyteläinen ja melko matalahiilihappoinen. Lontoon partaveikoilta hieno mallisuoritus jenkki-IPA:sta, jonka luulisi maistuvan varsinkin hop-headeille. Maistamani yksilö oli myös tuoreenoloinen, vaikka päivämäärää en löytänyt pullosta.

PISTEET: 16/20 p

Rinnakkaisvertailu: Saimaan Brewer`s Special Belgian Wheat vs Hoegaarden

Taustaa: Saimaan Juomatehtaan historian takana on hiljattain vaikeaan sairauteen menehtynyt mikkeliläinen yrittäjä ja kunnallispoliitikko Pertti Oksa. Lämpimät osanottoni hänen omaisilleen. Oksa aloitti oluenpanon Mikkelissä, ravintolapanimo Naapurissa vuonna 1995, opiskeltuaan sitä ennen oluenvalmistusta Tammelan Mustialan pienpanimokoulussa. EU-jäsenyys mahdollisti tuolloin panimotoiminnan ravintolan yhteydessä ja Oksa siirtyi alalle pyöritettyään vuoden verran topless-baareja parisuhteenkin uhalla. Laitteet olivat aluksi keittokapasiteetiltaan ainoastaan 200 litraa.

Vuonna 2002 otettiin ensiaskeleet kohti nykyistä panimoa, kun Oksa hankki omistukseensa lappeenrantalaisen Saimaan Panimon, keittokapasiteetin kasvaessa jo 3000 litraan. Siinä sivussa Oksa oli perustamassa myös Panimoravintola Bruuveria Helsingin Kamppiin 2006, jonne myös siirtyivät Naapurin vanhat panovehkeet. Vuonna 2011 panimo sai nykyisen nimensä Saimaan Juomatehdas. Viimeistään siinä vaiheessa oluet alkoivat löytää myös kauppojen hyllyille, kun samalla solmittiin jakelu- ja myyntiyhteistyösopimus Hartwa-Traden kanssa. 

Oluet alkoi maistua kansalle ja pannut porista siihen malliin, että 135 000 litran tuotanto vuonna 2010 oli enää paperia 400 000 litran rinnalla, joka saavutettiin 2012. Eihän siinä sitten muu auttanut, kun etsiä uudet ja isommat tuotantotilat, jotka löytyivät Oksan kotikaupungista Mikkelistä. Uuteen tehtaaseen tuli myös tölkki- ja pullolinjat ja tuotanto laajeni luonnonmukaisista raaka-aineista valmistettuihin siidereihin ja lonkeroihin. Myös oluet valmistetaan luonnonmukaisista raaka-aineista ja Saimaan Juomatehtaalle on myönnetty ensimmäisenä suomalaisena pienpanimona Suomalaisen Työn Liiton Avainlippu-tunnus. Viime vuonna 2014 tuotanto oli jo huimat 900 000 litraa ja keittokapasiteetti 6000 litraa.

Saimaan Juomatehtaan valikoimiin kuuluu muun muassa Marsalkka tuoteperhe sekä Brewer`s Special sarja, jonka kaksi ensimmäistä olutta ovat tyyliltään India Pale Ale ja American Red Ale. Alkon tämän vuoden pienpanimokattauksessa on myös Brewer`s Special Saison, josta henkilökohtaisesti pidin todella paljon, vaikka vannoutuneimmat Saison-puritanistit eivät pitäneet sitä ilmeisesti ihan tyylin mukaisena oluena. Nyt käsillä oleva olut on tyyliltään Belgian Wheat eli tuttavallisemmin Witbier. Witbier on alunperin belgialainen, suodattamaton pintahiivaolut, joka valmistetaan mallastamattomasta vehnästä (30-50%) ja vaaleasta ohramaltaasta. Witbiereissä käytetään mausteina korianteria ja appelsiininkuorta. Tyylin tunnetuin olut on belgialainen Hoegaarden, jota tarjoillaan nimikkolasista sitruunaviipaleen kera useimmissa baareissa. Pakkohan se oli ottaa Brewer`s Special Belgian Wheatin rinnalle myös tyylin esikuva ja nauttia molemmista lasin täydeltä.

Arvio: Saimaan Brewer`s Special Belgian Wheat

Tuoksu on makeahkon päärynäinen ja vaniljainen, joka tuo hieman päärynäjäätelömäisen fiiliksen. Siinä on myös korianterista ja appelsiininkuorista mausteisuutta sekä hapanta viljaisuutta. Todella upea tuoksu, joka kehottaa suorastaan maistamaan. Suuntuntumaltaan keskitäyteläinen, kuohkean pehmeä ja sopivan hiilihappoinen. Maustakin löytyy vaniljaista päärynää, mutta appelsiinisuus on siinä enemmän esillä. Maultaankin makeahko, vaikka korianterinen mausteisuus tuo siihen kirpeyttä. Jälkimaussa hiivaisuus antaa hieman nahkean maun olueen, mutta erittäin miellyttävä tuttavuus.

PISTEET 16/20 p

Arvio: Hoegaarden

Hoegaardenissa on huomattavasti happamampi tuoksu ja sitruksinen hedelmäisyys hallitsee sitä enemmän. Siinä on myös korianterista mausteisuutta ja appelsiininkuorta. Raikas, mutta  miedompi tuoksu kuin Saimaan oluessa. Suuntuntumassa näissä ei ole juurikaan eroja. Alussa Hoegaarden on hiilihappoisempi, mutta se tasaantuu loppua kohti. Keskitäyteläinen, aavistuksen ehkä karkeampi kuin Saimaa. Maultaan happamampi kuin Saimaa. Kirpeä sitruksisuus hallitsee, mutta myös korianterinen mausteisuus on voimallisesti läsnä. Jälkimaku on happaman vehnäinen ja sitruksinen. Huomattavasti yksipuolisempi maultaan, mutta toisaalta raikkaampi. 

PISTEET: 15/20 p

Yhteenveto:

Makuasioita, tykkääkö makeahkosta ja monipuolisen hedelmäisestä, vai happamasta ja enemmän sitruspainotteisesta Witbieristä. Minulle kolahti tällä kertaa enemmän ensimmäinen. Johtuuko siitä, että Hoegaarden on vanha tuttu ja Saimaa tarjosi jotain uutta Witbierien maailmassa. Suosittelemisen arvoinen olut Saimaan Juomatehtaalta.

Ps. Juttuun oli päässyt muuten aivopierujen aivopieru. Hoegaarden ei tietenkään ole hollantilainen, vaan belgialainen, mutta asia on korjattu.

Hyvää ja maltaista uutta vuotta 2015

Blogijuttujen kirjoittaminen tältä vuodelta on jäänyt lähes kokonaan, mutta laitan pienen koosteen kuvien muodossa menneestä vuodesta, koska niitä on kuitenkin kameraan kertynyt. Kaikista melkein on kirjoitettu arviokin, kunhan niitä jaksais alkaa purkamaankin.. näiden lisäksi on nautittu monista, monista muistakin hyvistä oluista. Nauttikaa tekin !

Tampereen Konttorissa nautittu Hornbeer Hophorn loistavan Devin Townsend Projectin Pakkahuoneen keikan jälkeen maaliskuussa.

Kevään ensimmäisenä terassioluena Kokkolan Huismannissa To Ol Dangerously Close But No Cigar.

Kevätmyrsky teki tuhojaan ja kaatoi ison koivun vanhempieni luona - metsuri pilkkoi loput. Tuhojen juurella uhkuu voimaansa  Amager The Sinner Series Sloth.

Juhannuksena Tampereen Teiskon mökillä De Ranke Kriek.

Heinäkuisena hellepäivänä Brouwerij`t IJ Zatte. Yksi paras maistamani tripel ja juuri tuona päivänä ehkä koko vuoden 2014 paras maistamani olut.

Dieu Du Ciel! Derniere Volonte. Osui ja upposi tämäkin.

Sateisena kesäpäivänä nautittu Dupont Biere De Miel pääsi vähän kuohumaan ylikin pullosta.

Dieu Du Ciel! Rigor Mortis Abt ja makeasta tykkäävä ampiainen.

Dieu Du Ciel! Solstice d`Hiver. Kuvan mukaisesti aika jäätävä olut.

Kesällä Huismannin terassilla nautittu Green Flash Le Freak.

Rinnakkaisvertailu: To Øl Primal Pils vs To Øl Hop Love Pils

Taustaa: Tanska on omissa ja varmasti muidenkin harrastajien papereissa yksi mielenkiintoisimmista olutmaista, josta tulee jatkuvasti jotain uutta ja innovatiivista. Kun Tanskassa tilaa kaksi olutta baaritiskillä, niin maagiset sanat ovat to øl. Myyjä voi tosin kaataa tilauksella myös To Øl nimisen panimon olutta. Koska panimon nimi suorastaan kehottaa ottamaan kaksi olutta, niin otin heiltä rinnakkaismaisteluun kaksi pils-tyyppistä olutta. 

To Ølin perustamiseen liittyy vahvasti arvostettu tanskalaispanimo Mikkeller, jonka toinen perustajajäsen Mikkel Borg Bjerksø tutustui kahteen kaverukseen toimiessaan heidän opettajanaan koulussa. Kiinnostus olutkulttuuriin oli kolmikon yhteinen mielenkiinnon aihe. Heidän mielestään makuun ja laatuun ei panostettu, koska pinttyneet valmistustavat hallitsivat tanskalaista olutkulttuuria. Tobias Emil Jensen ja Tore Gynther alkoivat valmistaa olutta opettajansa Mikkelin kanssa vapaa-ajallaan koulun keittiössä ja monesti siihen vierähtivät yötkin. Loppu onkin pelkkää historiaa. Mikkeller sai alkunsa vuonna 2005 ja To Øl vuonna 2010.

To Øl valmistaa Mikkellerin tavoin oluensa "siellä sun täällä", koska se on heidän mielestään paras tapa valmistaa erilaisia, korkealaatuisia ja heidän näköisiään oluita. Heille on myös tärkeää tutustua uusiin alalla työskenteleviin ihmisiin ja vaihtaa heidän kanssaan näkemyksiä. 

Arviot:

To Øl Primal Pils

Primal Pils on väriltään kullankeltainen. Tuoksu jää melko vaisuksi, mutta savuisuus on selkeästi esillä ja se voimistuu lämmetessään. Siinä on myös karamellista maltaisuutta ja trooppista hedelmäisyyttä, mutta savuisuus antaa jotenkin tunkkaisen vaikutelman tähän. Suuntuntuma on maltaisen pehmeä, täyteläinen ja matalahiilihappoinen. Maussa on makeaa karamellista maltaisuutta, trooppista hedelmäisyyttä ja savuisuutta. Loppupuraisu on kevyen sitruksinen.

PISTEET: 14/20 p

To Øl Hop Love Pils

Hop Love Pils on hieman punertavankeltainen ja samea. Tuoksu on voimakkaampi kuin Primal Pilsissä ja siinä on kukkaisuutta, hunajaa, pihkaisuutta ja havuja. Suuntuntuma on maitokauppavahvuiseksi todella pehmeä ja maltillisen hiilihappoinen, viemättä kuitenkaan raikkautta pois. Maku on hunajaisen maltainen, pihkaisen havuinen ja greippisen hedelmäinen. Jälkimaussa on raikkaan greippinen ja pihkaisen havuinen loppupuraisu, joka kestää melko pitkään.

PISTEET: 16/20 p

Yhteenveto:

Samalla reissulla bongattu mustakurkku-uikkupariskunta.

Erilaisia oluita, mutta Hop Love Pils on todella onnistunut kesän janonsammuttaja, joka vie sydämen raikkaudellaan ja pehmeydellään. Siinä on jenkkityylistä katkerohumalointia, joka tukee brittityylinen aromaattinen kukkaisuus. Primal Pils on hieman makeampi ja vähemmän katkerohumaloidumpi. Se jää kuitenkin makumaailmaltaan hieman vaisuksi. Mallasrunko on mielestäni molemmissa hyvää tasoa. Hop Love Pilsissä pehmeyden antaa todennäköisesti kauran käyttö. Primal Pilsissä on käytetty savumallasta, joka antaa kovin tunkkaisen vaikutelman tämän tyyppiseen olueen.

Olutarvio: Founders Breakfast Stout

Taustaa: Michiganin osavaltiossa sijaitseva Grand Rapids on ollut itselleni aiemmin tuttu vain lätkäkaupunkina. Siellä pelaa Detroit Red Wingsin farmijoukkue, jonka kautta moni pelaaja on raivannut tiensä taalaliigaan. Red Wings tunnetaan organisaationa, joka ei päästä edes ykkösvarauksiaan helpolla, vaan heidän on kuljettava kivikkoinen tie taalaliigaan farmin kautta. Grand Rapidista tulee myös arvostettu Foundersin panimo, joka sekin on kulkenut kivikkoisen tien päästyään nykyiseen maineeseensa. Vielä muutama vuosi sitten näistä herkuista ei voinut kuin haaveilla Suomessa, mutta tuotantokapasiteetin nousun myötä oluet ovat löytäneet hyvin tiensä tännekkin. Foundersista voidaankin puhua nykyään melko suurena pienpanimona. Alkon vakiovalikoimasta löytyy tällä hetkellä Founders Imperial Stout ja Centennial IPA, joiden lisäksi monesta maitokaupasta löytyy myös maistuva All Day IPA.

Jos Suomessa eletään holhousyhteiskunnassa, niin Ruotsissakaan asiat eivät välttämättä ole paremmin. Breakfast Stoutin etiketissä aamukulhoaan lusikoiva lapsi oli liikaa ruotsalaisviranomaisille ja olut vedettiin pois Systembolagetin hyllyiltä keväällä 2010. Ruotsissa viini- tai olutpullon etiketissä ei saa esiintyä alle 25-vuotiaita ihmisiä. Mielenkiintoista - mitenköhän tuokin sitten määritellään?

Founders Breakfast Stout on tyyliltään Imperial Stout, jonka valmistukseen on käytetty kaurahiutaleita, suklaata sekä Sumatran ja Konan kahvia. Ratebeerin sijoitus on tällä hetkellä 49. eli olut on kevyesti 50 parhaan joukossa maailmassa.

Arvio: Tuoksu on lempeän paahteinen, joka antaa reilusti tilaa suklaalle ja lakritsalle. Siitä löytyy myös kauraista happamuutta ja maitosokerisuutta. Lämmetessään myös trooppinen hedelmäisyys nostaa päätään. Suuntuntuma on kuohkean pehmeä, täyteläinen ja jännällä tapaa hieman kirpeä, vaikka hiilihappoisuus on maltillista. Maussa on erittäin tasapainoisesti kahvista paahteisuutta ja suklaista maltaisuutta. Liika makeus on onnistuttu välttämään ja maun loppupuoli kääntyy jopa kuivaksi tuhkaisuudellaan, joka sopii tähän hyvin. Hedelmäisyyskin on hienosti esillä ja yrttinen katkeruus vahvistaa kuivaa vaikutelmaa jälkimaussa. Herkullisen suklainen Stout, joka ei välttämättä ole täyteläisin tyylissään, mutta tasapainoinen kokonaisuus.

PISTEET: 17/20 p

Käsityöläisten oluet Alkossa: Laitilan Kievari Agricola

Taustaa: Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan historiaan liittyy mätäneviä kaloja ja munanporaamo. Luitte aivan oikein, koska alunperin neljä laitilalaista kaveria perustivat kalajalosteiden vientiyrityksen Keski-Eurooppaan, kun yksi kaveruksista huomasi hollantilaisen kalan olevan pirun huonoa siellä vaihto-oppilaana asuessaan. Fisutta Oy perustettiin vuonna 1995, mutta toiminta loppui Saksassa ensimmäisellä markkinointimatkalla ajettuun kolariin, minkä takia kalat pääsivät mätänemään. Myöhemmin keväällä yrityksen suunta muutettiin juomateollisuuteen ja tilat löytyivät Fazerin vanhasta munanporaamosta, jossa valmistettiin ennen Mignon-suklaamunia. Panimo valmisti aluksi ainoastaan wanhan ajan limonadeja, mutta vuonna 1997 kuvioihin tulivat myös Oiva-siiderit, jotka osoittautuivat menestykseksi.

Vuonna 2001 valmistuivat uudet modernit tuotantotilat, missä kaikki sähköenergia tuotetaan tuulivoimalla. Samalla aloitettiin myös oluen ja lonkeron valmistus. Ekologisuus on muutenkin tärkeä asia Laitilan panimolle, koska oluesta syntyvä mäskikin syötetään maatilojen lehmille ja lampaille. Kukko-olut on varmasti Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tunnetuin tuotemerkki, joka on ollut näkyvästi esillä eräässä suomalaisessa tosi-tv-ohjelmassakin. Kukkojen tölkitys alkoi edesmenneen ruotsalaisen liikekumppani Munkbo Bryggerin tiloissa vuonna 2002. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on noussut määrätietoisella liiketoiminnallaan ja rohkeilla laajennuksillaan Suomen neljänneksi suurimmaksi panimoksi. Tänä päivänä suomalaisomistuksessa olevista panimoista vain Olvi on tuotantomäärältään mitattuna Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan edellä.

Agricola postimerkkikansiossa.

Jotkut irvileuat voivat väittää, ettei isolta panimolta voi tulla maukasta olutta, mutta Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on mielestäni osoittanut väitteen vääräksi. Panimon 15-vuotisjuhlaolueksi valmistunut Laitilan Kievari Imperiaali valittiin Suomen parhaaksi olueksi 2013 - täysin ansaitusti, jos minulta kysytään. Tähän käsityöläiskampanjaan panimolta valmistui Laitilan Kievari Agricola, joka on kunnianosoitus suomen kirjakielen isälle ja uskonpuhdistajalle. Michael Acricola sikaili aikoinaan oppi-isänsä Martin Lutherin bileissä Saksassa, jossa hän sai maistaa Lutherin vaimon Katharina von Boran panemaa olutta. Suomalaisia olutpitoja Agricola on kuvaillut sanoin: "Juotin ukon vacka, siellä juopui ucko ja acka." Laitilan Kievari Agricola on vahva belgityylinen pintahiivaolut, joka maistuisi varmasti itse mestarillekkin...

Arvio: Tuoksu on taattua belgiä, jossa hiivaisuus, tumma hedelmäisyys ja toffeinen maltaisuus on päällimmäisenä. Pientä mausteisuuttakin erottuu, mutta alkoholi peittyy kokonaan jykevän maltaisuuden alle. Suuntuntuma on varsin täyteläinen, pehmeän hiilihappoinen ja hieman sokerinen, kuten vahvan belgin kuuluukin. Maussa on samat elementit kuin tuoksussa - toffeinen maltaisuus, tumma hedelmäisyys ja belgihiivaisuus. Maku on tuoksuun nähden jopa hieman odotettua kuivempi. Jälkimaussa ei ole juurikaan katkeruutta, mutta hieman yrttisyyttä löytyy. Alkoholi pysyy maussakin hyvin piilossa, mutta hieman metallisuutta erottuu. Ehdottomasti kuitenkin positiivinen yllätys Laitilalta !

PISTEET: 15/20 p