Käsityöläisten oluet Alkossa: Laitilan Kievari Agricola

Taustaa: Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan historiaan liittyy mätäneviä kaloja ja munanporaamo. Luitte aivan oikein, koska alunperin neljä laitilalaista kaveria perustivat kalajalosteiden vientiyrityksen Keski-Eurooppaan, kun yksi kaveruksista huomasi hollantilaisen kalan olevan pirun huonoa siellä vaihto-oppilaana asuessaan. Fisutta Oy perustettiin vuonna 1995, mutta toiminta loppui Saksassa ensimmäisellä markkinointimatkalla ajettuun kolariin, minkä takia kalat pääsivät mätänemään. Myöhemmin keväällä yrityksen suunta muutettiin juomateollisuuteen ja tilat löytyivät Fazerin vanhasta munanporaamosta, jossa valmistettiin ennen Mignon-suklaamunia. Panimo valmisti aluksi ainoastaan wanhan ajan limonadeja, mutta vuonna 1997 kuvioihin tulivat myös Oiva-siiderit, jotka osoittautuivat menestykseksi.

Vuonna 2001 valmistuivat uudet modernit tuotantotilat, missä kaikki sähköenergia tuotetaan tuulivoimalla. Samalla aloitettiin myös oluen ja lonkeron valmistus. Ekologisuus on muutenkin tärkeä asia Laitilan panimolle, koska oluesta syntyvä mäskikin syötetään maatilojen lehmille ja lampaille. Kukko-olut on varmasti Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tunnetuin tuotemerkki, joka on ollut näkyvästi esillä eräässä suomalaisessa tosi-tv-ohjelmassakin. Kukkojen tölkitys alkoi edesmenneen ruotsalaisen liikekumppani Munkbo Bryggerin tiloissa vuonna 2002. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on noussut määrätietoisella liiketoiminnallaan ja rohkeilla laajennuksillaan Suomen neljänneksi suurimmaksi panimoksi. Tänä päivänä suomalaisomistuksessa olevista panimoista vain Olvi on tuotantomäärältään mitattuna Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan edellä.

Agricola postimerkkikansiossa.

Jotkut irvileuat voivat väittää, ettei isolta panimolta voi tulla maukasta olutta, mutta Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on mielestäni osoittanut väitteen vääräksi. Panimon 15-vuotisjuhlaolueksi valmistunut Laitilan Kievari Imperiaali valittiin Suomen parhaaksi olueksi 2013 - täysin ansaitusti, jos minulta kysytään. Tähän käsityöläiskampanjaan panimolta valmistui Laitilan Kievari Agricola, joka on kunnianosoitus suomen kirjakielen isälle ja uskonpuhdistajalle. Michael Acricola sikaili aikoinaan oppi-isänsä Martin Lutherin bileissä Saksassa, jossa hän sai maistaa Lutherin vaimon Katharina von Boran panemaa olutta. Suomalaisia olutpitoja Agricola on kuvaillut sanoin: "Juotin ukon vacka, siellä juopui ucko ja acka." Laitilan Kievari Agricola on vahva belgityylinen pintahiivaolut, joka maistuisi varmasti itse mestarillekkin...

Arvio: Tuoksu on taattua belgiä, jossa hiivaisuus, tumma hedelmäisyys ja toffeinen maltaisuus on päällimmäisenä. Pientä mausteisuuttakin erottuu, mutta alkoholi peittyy kokonaan jykevän maltaisuuden alle. Suuntuntuma on varsin täyteläinen, pehmeän hiilihappoinen ja hieman sokerinen, kuten vahvan belgin kuuluukin. Maussa on samat elementit kuin tuoksussa - toffeinen maltaisuus, tumma hedelmäisyys ja belgihiivaisuus. Maku on tuoksuun nähden jopa hieman odotettua kuivempi. Jälkimaussa ei ole juurikaan katkeruutta, mutta hieman yrttisyyttä löytyy. Alkoholi pysyy maussakin hyvin piilossa, mutta hieman metallisuutta erottuu. Ehdottomasti kuitenkin positiivinen yllätys Laitilalta !

PISTEET: 15/20 p

Käsityöläisten oluet Alkossa: Stadin Double Oat Malt Stout

Taustaa: Stadin Panimo eli tuttavallisemmin StaPa on alunperin Sörnäisten Kalasatamaan 1990-luvun loppupuolella perustettu mikropanimo. Nykyään panimon tilat ovat Helsingin Suvilahdessa, jonne se muutti alkusyksystä 2013. Panimon historiaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä. Ensimmäiset markkinoille tulleet oluet olivat sahteja, nimeltään Stadin Kundi ja Stadin Friidu. Markkinapaikkana toimi St. Urho`s Pubin Sahtipäivät vuonna 2000. Aluksi panimon tuotanto keskittyi lähes kokonaan ravintolamyyntiin. 

Huhtikuussa 2007 panimo ilmoitti yllättäen jäävänsä telakalle, koska liiketoiminta oli tappiollista. Omistajasuhteet laitettiin uusiksi ja uusi tuleminen koettiin Timo Konttisen johdolla jo seuraavana vuonna 2008. Stadin Panimo on valmistanut tähän päivään mennessä yli 400 erilaista olutta ja säälihän toiminnan lopettaminen olisi ollut koko Suomen olutkulttuurille. Kulttuurista puheenollen, panimon oli vaikea saada aluksi  tuotantotiloja Suvilahdesta. koska sitä pidetään kulttuurillisena alueena. Konttinen  jatkoi kuitenkin tilojen etsimistä menestyksekkäästi todeten oluenvalmistuksen olevan juurikin kulttuuria.

Uuden tulemisen myötä panimo ilmoitti aloittavansa pohjahiivatyyppisten lageroluiden valmistuksen ja pullotuksen, joka ei kylmätilojen puuttuessa ollut aiemmin mahdollista. Tuotanto on kuitenkin pysynyt monipuolisena ja panimo on valmistanut monia suomalaisittain erikoisempiakin oluttyylejä menestyksekkäästi. Stadin panimo on edelleen tuotantomäärältään Suomen pienimpiä panimoja, vaikka lievää kasvua viime vuosina on ollutkin. Tuotantomäärä oli viime vuonna noin 50 000 litran luokkaa.

Stadin Panimo on ehdottamasti yksi omista suosikkipanimoistani Suomessa, jolta harvemmin huonoa olutta on tullut vastaan. Panimon tuotteissa on mielestäni oma tunnistettava "talon maku," joka tulee luultavasti valmistusprosessista, jossa käytetään vain aromihumalakäpyjä. Ne kuumavierrehumaloidaan hopback-astiassa ennen primäärikäymistä. Älkää kysykö enempää, koska en tiedä oluenvalmistuksesta paljoakaan, mutta näin panimon kotisivuilla lukee. Tulipa harvinaisen pitkä pohjustus. Toivottavasti joku jaksoi lukea, mutta nyt asiaan eli Stadin Double Oat Meal Stoutiin, joka kuuluu Alkon käsityöläisolutkampajaan. Olueen on käytetty ohra- ja kauramallasta. Kauramaltaan käyttö antaa yleensä pehmeyttä ja kuohkeutta olueen.

Arvio: Ensimmäisellä lyhyellä nuuhkaisulla tuoksussa on päällimäisenä aavistuksen palanut paahteisuus - pidempään nuuhkaisemalla sen alta paljastuu myös lakritsaisia ja tumman suklaisia aromeja. Mainiossa tuoksussa on myös sitrushedelmäisiä sävyjä ja havuisuuttakin. Suuntuntuma on hyvin pehmeä, matalahiilihappoinen ja kuohkea, kuten kauramaltaan käytöstä johtuen voidaan olettaa. Maussa on kahvista paahteisuutta, kuivaa hiilimäistä maltaisuutta, mutta myös reilusti hedelmäisyyttä ja suolaista lakritsaa. Jälkimaussa on yllättävän voimakas katkeruus, joka tuntuu pitkään. Ei maultaan niin pehmeä, vaan melko ronskisti paahteinen ja katkera aamupalastoutti. Vaikka paahteisuus on lähes palanutta, olut pysyy nautittavana. Tykkäsin todella paljon !

PISTEET: 16/20 p

Käsityöläisten oluet Alkossa: Malmgård Emmer Tripel

Taustaa: Jälleen on se aika vuodesta, kun suomalaiset pienpanimot saavat edes hetken aikaa paistatella kirkkaissa valoissa ja kuvitella olevansa Oscar-gaalan tapaisessa loisteessa punaisella matolla. Se heille suotakoon, sillä suomalainen alkoholipolitiikka jakaisi palkinnot mieluummin niille, jotka paahtavat eniten popcorneja asiakkaiden pahvikartioihin. Onneksi kansa alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei pelkät popcornit riitä, jos ei ole kunnon viihdettä tarjolla. Nyt on aika nauttia suomalaisesta käsityöläisviihteestä parhaimmillaan kolmentoista putelin voimin !

Malmgårdin panimo on omasta mielestäni yksi kuumimpia suomalaisia pienpanimoita, jonka repertuaarissa on oluiden lisäksi myös siidereitä. Panimo sijaitsee historiallisessa Malmgårdin kartanossa Pernajan kunnassa, Itä-Uudellamaalla. Panimorakennuksena toimii tilan vanha navetta ja oluen valmistuksessa käytetään raaka-aineina Malmgårdin lähdevettä ja oman tilan viljaa.

Malmgård on pannut tähän Alkon käsityöläisolutkampanjaan suomalaisittain harvinaisen oluttyylin: Tripelin, jonka kanta-isänä voidaan pitää Westmalle Tripeliä. Joissain lähteissä oluesta puhutaan luostarioluena tai belgityylisenä alena. Tyylistä viis, oluen valmistukseen on käytetty kartanon omilla mailla viljeltyä historiallista emmervehnää, joka on varsin niukkasatoinen lajike.

Arvio:  Tuoksu on hillityn hedelmäinen, mutta siitä erottuu selvästi tripelmäisiä piirteitä päärynän ja appelsiinin muodossa. Belgihiivainen mausteisuuskin on selkeästi esillä miellyttävän kinuskisen maltaan rinnalla. Alkoholia ei voi olla aistimatta tuoksusta. Maussa on kirpeän appelsiinista hedelmäisyyttä, hapanta marjaisuutta ja reilusti belgihiivaisuutta. Happamuus on hieman katajanmarjaista ja fiilikset on makean sahtimaiset kaikessa hiivaisuudessaan. Suuntuntumassa on sokerista tahmaisuutta - se on melko täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen, vaikkakin kirpeähkö. Siinä ja siinä, onko jälkimaun alkoholisuus lämmittävää vai polttavaa. Belgihiivaista tunkkaisuutta on myös jälkimaussa omaan makuuni hieman liikaa. Jokseenkin hämmentävä olut, joka osittain tripelmäisistä piirteistään huolimatta asettuu jonnekkin sahdin ja belgityylisen alen välimaastoon.

PISTEET: 14/20 p