Olutarvio: Westvleteren 12

Taustaa: Muutama viikko sitten poikkesin Seinäjoen Hospoda Korbelissa, mistä saattaa löytyä joku erikoisempikin olut. Kylmäkaapin ylähyllyltä pistikin silmään muutama XII-kirjaimin varustettu vaatimattoman näköinen ruskea pullo. Kyseessä on tietenkin maailman parhaaksi tituleerattu olut trappistiluostarilta - Westvleteren Abt 12, joka tuli luostarin siunauksella ensimmäistä kertaa ravintolamyyntiin vasta viime vuoden lopulla. Sitä tuli myyntiin myös erä Arkadian Alkoon, jota jonkinlaisena lippulaivaliikkeenäkin pidetään meidän ostovoimattomien landelaisten kiusaksi. Syy munkkien avomielisyydelle on luonnollinen rappeutuminen, sillä heidän luostariinsa tuli remonttitarve ja se rahoitetaan myymällä lisäerä tätä olutta. Oluttahan ei ole aiemmin saanut virallisesti ostettua kuin luostarin portilla olevasta myymälästä tietyn määrän ja silloinkin koko noutotapahtuma on sovittava etukäteen puhelimessa. Munkit urkkivat jopa auton rekisterinumeron, ettei samat trokarit olisi aina liikkellä. 

Trappistimunkithan panevat tunnetusti olutta myyntiin vain luostaritoimintansa ylläpitämiseen tarvittavien kulujen kattamiseksi ja loput myynnistä saaduista rahoista menevät hyväntekeväisyyteen. Omaan pussiinsa munkit eivät niin sanotusti kerää rahaa, ja muutama olut taitaa upota heidänkin janoisiin suihinsa. Belgiassa sijaitsevan Westvleterenin munkit ovat olleet erityisen tarkkoja periaatteestaan, eivätkä myy sieluaan helposti kapitalismille. Siitä osoituksena tuotantomäärän pysyminen alle puolessa miljoonassa litrassa, vaikka kysyntä ylittää monikertaisesti tarjonnan.

Pyhä kolminaisuus.

Westvleterenin Pyhän Sikstuksen luostari (Sint-Sixtusabdij van Westvleteren) pystytettiin armon vuonna 1831 ja oluenvalmistus aloitettiin 1839. Munkit ilmeisesti kyllästyivät jo muutaman vuoden kuluttua toimintaan ja lisenssi luovutettiin St. Bernarduksen panimolle vuonna 1846. Westleteren päätti kuitenkin uudelleenkäynnistää panimotoimintansa vuonna 1992. Nykyään Westvleteren valmistaa kolmea erilaista olutta, jotka tunnetaan nimillä Blond, Extra 8 ja  Abt 12. Aiemmin pulloissa ei ole ollut mitään etikettejä, vaan kaikki oleellinen tieto löytyi korkeista. Nykyisen kulttimaineensa Abt 12 saavutti vuonna 2005 noustuaan Ratebeerin listalla maailman parhaaksi olueksi ja samalla hintakin nousi kysynnän myötä.

Westvleteren Abt 12 on tyyliltään Quadrupel, joka on luostarissa syntynyt alkoholipitoisuudeltaan vahva ja tumma pintahiivaolut. Maltaisuus, tumma hedelmäisyys, belgihiivaisuus sekä usein aniksinen mausteisuus ovat päällimäisenä tässä oluttyylissä. Tyyliä edustaa myös toinen trappistiluostariolut Rochefort 10, joka on omasta mielestäni yksi parhaita maistamiani oluita. Nämä Westvleterenin kaikki tuotokset olen maistanut aiemminkin. Onnistuin tilaamaan joskus Belgian eBaysta six-packin, jossa oli kaksi kutakin "pullonkorkkia." Abt 12:sta sain maistaa ensimmäisen kerran 30-vuotissynttäreilläni, jolloin olin olutharrastukseni turmiollisella alkutaipaleella. Tarkempi arvio on jäänyt aiemmin kirjoittamatta, koska tämä on yksinkertaisesti niin hekumallinen olut, että nauttiessa unohtuu kaikki maallinen. Tällä kertaa sain onneksi jotain vihkoonkin...

Olutarvio: Tuoksussa päällimmäisenä on odotetusti maltaisuus, joka on toffeista, tai tarkemmin ehkä kinuskista ja hieman siirappista. Myös tumma kuivattu hedelmäisyys on vahvasti esillä luumujen ja rusinoiden muodossa. Anista ja lakritsaakin löytyy kuitenkaan nenille hyppimättä. Kevyt yrttisyys pitää huolen, ettei tuoksu ole liian makeakaan. Ensimaistamalla huomio kiinnittyy heti suuntuntumaan, missä on jotain taianomaista. Se on kielen päälllä poreileva ja appelsiinisen kirpeä, mutta silti pehmeän täyteläinen. Sokerista tahmaisuutta ei ole lainkaan. Täyteläisyys ja kirpeä hiilihappoisuus on onnistuttu yhdistämään täydellisesti. Maussa on  runsaasti anista, mutta se kietoutuu hyvin yhteen tumman hedelmäisyyden ja yrttisyyden kanssa. Tässä yhdistyy tasapainoisesti koko makukirjo; löytyy appelsiinista kirpeyttä, siirappista makeutta, yrttistä katkeruutta ja jopa hieman suolaista salmiakkia. Jälkimaku on asiaankuuluvasti hienostuneen yrttinen, mutta tasapainoinen. Tekisi mieli lytätä tämä ylihypetettynä oluena, mutta kyseessä on eittämättä todellinen mestariteos, joka hurmaa moniulotteisuudellaan ja tasapainoisuudellaan.

PISTEET: 19/20 p

Ruokavinkki: Kukkakaalivuoka

Kukkakaali on hieno vihannes, jota tulee käytettyä harmittavan vähän ruoanlaitossa. Ajattelin valmistaa siitä jotain vähähiilihydraattista ruokaa ja päädyin ketoosiin-blogin innoittamana kukkakaalivuokaan hieman reseptiä tuunaamalla, mutta perusidea on sama. Aluksi kukkakkaalit keitetään pehmeäksi vedessä, johon lisätään vähän oliiviöljyä ja suolaa. Samalla ruskistetaan jauheliha ja laitetaan sen joukkoon pilkottua tomaattia, sipulia, valkosipulia ja tomaattipyreeta. Sen jälkeen kukkakaalit muusataan ja päälle voi puristaa vähän sitruunaa. Ainekset sekoitetaan vuokaan ja mausteeksi piri piriä, joka on erinomainen yleismauste. Kattilassa kiehautetaan vielä ruokakerma, itse käytin kolmen juuston ruokakermaa ja siihen sulatetaan paprika-aurajuustoa. Paprikaa voisi laittaa tuoreenakin jauhelihan joukkoon jatkossa. Annetaan kermaseoksen hetken jäähtyä ja sekoitetaan joukkoon kolme kananmunaa. Kermaseos kaadetaan vuokaan ja päälle vielä juustoraastetta ja tomaattiviipaleita. Annetaan muhia uunissa noin puolen tunnin ajan 225 asteessa. Tätä voisi kokeilla jatkossakin erilaisilla variaatioilla, laittamalla esimerkiksi jauhelihan tilalle kanansuikaleita ja mausteeksi runsaasti currya sekä muita itämaisia mausteita. 

Olutarvio: Widmer Brothers Nelson Imperial IPA

Taustaa: Marraskuun ensimmäisenä lasiini päätyi Oluthuone Huismannissa elämäni toinen olut Widmer Brothersilta, nimeltään Nelson Imperial IPA. Kuten nimestä voi päätellä, sen yhtenä humalalajikkeena on käytetty uusi-seelantilaista Nelson Sauvinia. Muut olueen käytetyt humalalajikkeet ovat Alchemy, Cascade ja Williamette. Olut on ympärivuotisessa valmistuksessa ja katkeruutta siihen on saatu 70 IBU:n verran. Koko Widmer Brothersin olutvalikoima löytyy heidän kotisivuiltaan, mutta muistathan olla yli 18-vuotias, niin pääset tutustumaan siihen. Jos et ole, niin pyydä äidiltä tai isiltä lupaa klikkaamaan sitä "I am over 18" painiketta! Vain mainitakseni Widmer Brothersin tuoteperheeseen kuuluu myös Rotator IPA tuotesarja, jossa kikkaillaan erilaisilla humala- ja mallalaslajikkkeilla, mutta tällä  Imperial IPA:lla ei ole mitään tekemistä sen sarjan kanssa. Widmer Brothersin maahantuojana toimii Suomessa Heino Juomat Oy.

Kuten jo mainittu oluessa käytetty Nelson Sauvin on uusi-seelantilainen humalalajike, joka on saanut nimensä ranskalaiselta Sauvignon Blanc rypälelajikkeelta, jota käytetään pääosin valkoviinin valmistuksessa. Viiniasiantuntijat kuvaavat Sauvignon Blancin tuoksua hauskasti kissanpissaksi karviaispensaassa ja Nelson Sauvinin aromi on hyvin valkoviinimäisen rypälemäinen, josta löytyy myös jotain karviaismarjaista. Itse olen mieltänyt Nelson Sauvinin aromiltaan enemmän trooppisen hedelmäiseksi, josta löytyy esimerkisi persikkaa, passionhedelmää ja limeä. Kissanpissakin on toki olutharrastajille tuttu aromi, joka tulee yleensä esille voimakkaasti humaloidun oluen jälkimaussa, jossa humalointi ei ole tasapainossa mallasrungon kanssa. Se on sellainen hieman pistävän tunkkainen ja tuhkainen jälkimaku. Suhteellisen viileässä ilmastossa kasvava Nelson Sauvin on kuitenkin yksi suosikkihumalalajikkeistani, juurikin sen monimuotoisen aromimaailmansa takia. 

Olutarvio: Tuoksu on erittäin makea, jopa soseisen persikkainen, aprikoosinen ja passionhedelmäinen. Troopinen oranssi hedelmäisyys ja makea karamellisuus hallitsee tuoksua. Monille jenkkioluille tyypillistä havuista humalaa tai sitrusta ei noteeraa juurikaan. Mausta sen sijaan löytyy sitruksista happamuutta ja tuoksun yltiömakea vaikutelma rikkoutuu. Siinä on myös trooppista makeaa hedelmäisyyttä, mutta se käväisee vain nopeasti suussa ennen kuin pihkainen katkeruus peittää sen alleen. Jälkimaussa on kuitenkin jonkinlaista tunkkaisuutta, kissanpissaa se ei ole tässä tapauksessa. Suuntuntuma on hieman kevyt näin vahvaan olueen, mutta toisaalta pysyy hyvin juotavana ilman makeaa tahmaisuutta. Hiilihappoisuus on maltillista. Kaksijakoinen tapaus, joka herättää liikaa ajatuksia, eikä näin ollen ole tasapainoisin olut. Maku ei ole kuitenkaan niin makea kuin tuoksu antaa ymmärtää, eikä tuoksun hedelmäisyydessäkään ole toisaalta mitään moittimista. Jälkimaun tunkkaisuus on kuitenkin hieman häiritsevää.

PISTEET: 13/20 p

Olutarvio: Founders All Day IPA

Taustaa:  Hieraisin kaksi kertaa silmiäni löydettyäni lapualaisen S-marketin hyllystä Foundersin olutta muutama viikko sitten. Founders on erittäin arvostettu panimo, joka keikkuu tälläkin hetkellä sijalla kolme Ratebeerin listalla, johon on rankattu maailman parhaat panimot järjestykseen. Founders All Day IPA on tarkoitettu maistuvaksi olueksi tilanteeseen kuin tilanteeseen ja se on viety tietoisesti laajempaan levitykseen. Se kertoo myös panimon valtavasta kasvupotentiaalista. Tänä vuonna panimon tuotannon odotetaan nousevan noin 125 000 tynnyriin, kun viime vuonna tuotanto oli noin 71 000 tynnyriä olutta. Näihin blogissa mainitsemiini tuotantomääriin kannattaa suhtautua pienellä varauksella, mutta ainakin jonkinlaista osviittaa ne antavat panimoiden koosta. 

Foundersin tarina sai alkunsa kahden innokkaan olutharrastajan Mike Stevensin ja Dave Engbersin toimesta Michiganin osavaltiossa sijaitsevassa Grand Rapidsissa vuonna 1997. He joutuivat ottamaan unelmansa takia suuren pankkilainan ja luopuivat päivätöistään. Alku ei näyttänyt kovin ruusuiselta, koska panimo oli konkurssin partaalla, mutta heidän sinnikkyytensä ja rohkeutensa valmistaa mieleisiään oluita lopulta palkittiin. Panimon maine levisi laadukkaiden sekä runsasmakuisten oluiden ansiosta ja siitä tuli arvostettu. Kuulostaa hyvin tutulta tarinalta ja etenkin suomalaisille pienpanimoyrittäjille on nostettava hattua, koska täällä panimoa perustaessa joutuu uhmaamaan myös järjetöntä alkoholilainsäädäntöä. Suomalaiset pienpanimot ovatkin viime aikoina kunnostautuneet maitokauppavahvuisissa American Pale Aleissa, mutta miltä maistuu vastaavan vahvuinen India Pale Ale Michiganista niihin verrattuna?

Founders All Day IPA maistuu vaikka tonnikalafileitä valmistaessa. 

Olutarvio: Tuoksu on eksoottisen hedelmäinen, jossa litsi on voimakkaasti esillä. Siinä on myös saippuamaisen sitruksisia sävyjä, limetinkuorta ja mangoa sekä hieman havunneulaisuutta ja kevyttä karamellisuutta. Raikkaan hedelmäinen tuoksu, jossa maltaisuus on taustalla. Runko on odotetusti kevyt, mutta matalat hiilihapot tekevät siitä pehmeän ja yllättävän täyteläisen tuntuisen. Maussa on greippistä hedelmäisyyttä, pihkaisuutta ja tuoksun hedelmäisyyttä, etenkin litsiä löytyy siitäkin runsaasti. Jälkimaun katkeruus on tuntuvaa, mutta jättää pihkaisuuden ohella myös hedelmäistä makeutta kielen päälle. Tässä ei ole lähdetty tykittämään pelkällä katkeruudella, vaan myös aromaattiseen hedelmäisyyteen on panostettu. Mielestäni lähes täydellinen pieniprosenttinen IPA, joka jättää loistavat suomalaiset maitokauppatuotokset selvästi varjoonsa.

PISTEET: 16/20 p