Olutarvostelu: BrewDog - Hello My Name Is Mette Marit (Censored)

Taustaa: Skotlannissa on tapahtunut olutvallankumous ja julistakaamme sen ilosanomaa muuallakin maailmassa! Vallankumous sai varsinaisesti alkunsa vuonna 2004, kun kaksi skottikaverusta James Watt (ei se teollisen vallankumouksen aikaan elänyt höyrykoneen suunnittelija) ja Martin Dickie kyllästyivät teollisiin bulkkilagereihin ja alkoivat laatia taistelusuunnitelmaa paremman oluen puolesta kotikattiloidensa ääressä. Varsinaisiin toimiin ryhdyttiin, kun tarvittavat resurssit oli saatu kokoon hieman pankkiireitakin huiputtamalla. BrewDogin panimon lippu nousi salkoon Frasenburghin satamakaupungissa vuonna 2007 ja liikkeelle lähdettiin uhmakkaasti punkhenkeä uhkuen. Uho ei ollut turhaa, koska BrewDogista tuli jo toisena toimintavuotena Skotlannin suurin itsenäinen panimo. Vuonna 2012 panimo muutti nykyisiin tiloihinsa Ellonin kaupunkiin lähemmäs Aberdeenia.

BrewDog on jatkanut räjähdymäistä kasvuaan ja saanut tukea faneiltaan, jotka voivat halutessaan ostaa panimon osakkeita. Panimo ei ole myöskään tyytynyt pelkkään oluentuotantoon, vaan avannut yksitoista ravintolaa Britanniassa. Ensimmäinen Britannian ulkopuolinen ravintola avattiin Tukholmassa ja lisää on tulossa, mahdollisesti Suomeenkin. James Watt kertoi jossain  haastattelussa markkinoinnista näin: "Mieluummin ottaisin rahani ja sytyttäisin ne tuleen. Perinteinen markkinointi on täysi vastakohta kaikelle mitä edustamme ja mihin uskomme."

BrewDogin tovereilta ei luovuuskaan lopu, koska panimolta on tullut lähes 200 erilaista olutta (ellei enemmänkin) ja se on tehnyt yhteistyötä monen muun huippupanimon kanssa. Panimon ensimmäinen kaupallinen olut ja lippulaivatuote on nimeltään BrewDog Punk IPA, joka palasi hiljattain takaisin Alkon vakiovalikoimaan. Panimo on  tunnettu siitä, ettei se tee mitä muut tekee, vaan tekee mitä huvittaa. Se on valmistunut aikoinaan maailman vahvimman oluen (55%), jonka pullo on kääritty oravan tai kärpän nahkaan. Eläinaktivistit ja muut kettutytöt voivat olla huoletta, koska eläimet ovat löytyneet maanteiltä kuolleina. Muista friikkioluista mainittakoon Pohjanmeressä erikoissäiliössä kypsytetty olut.

Nyt arvostelussa oleva, norjalaisilla puolukoilla maustettu tupla-IPA Hello My Name Is Mette Marit (Censored) on jatkoa Hello My Name Is Ingrid-oluelle, jossa mausteena on ruotsalaiset suomuuraimet. Jos tämä sarja saa vielä suomalaisen version, niin haluan siihen ehdottomasti tyrnimarjaa. Miltä kuulostaisi Hello My Name Is Marja Tyrni? Norjan hovi on herkkähipiäistä sakkia, koska se ei suostunut ottamaan maahansa myyntiin tätä Mette Maritin nimellä tehtyä olutta. Sen takia etikettiin lätkäistiin sensuurin tarra. Humalajikkeina tässä on käytetty Citraa, Nelson Sauvinia ja itselleni tuntematonta Bramling Crossia.

Olutarvio: Tuoksussa on karamellista mallasta, trooppista hedelmäisyyttä aprikoosin ja ananaksen muodossa sekä hieman hapanta marjaisuutta, jota ei tunnista kuitenkaan puolukaksi. Maussa on mätäsmäistä kuivaa heinäisyyttä, hieman trooppista hedelmäisyyttä ja sopivasti karamellista makeutta. Puolukka pysyy edelleen piilossa, mutta jäkimaussa on selkeästi hapanta marjaisuutta. Katkerotkin puraisee korkeintaan keskipitkästi lopussa, mutta tuhkaisuus on onnistuttu välttämään. Suuntuntuma on alussa hieman karhean hiilihappoinen, mutta pehmenee loppua kohden ollen keskitäyteläinen. Melko suoraviivainen, mutta kuiva ja tasapainoinen olut ilman epäpuhtauksia, jota siemaili mielellään syntymäpäivän kunniaksi.

PISTEET: 15/20 p (Tuoksu 4 Suuntuntuma 3 Maku 8 )

Olutarvio: Oud Beersel Oude Gueuze

Taustaa: On mentävä ajassa taaksepäin aina vuoteen 1882, kun Henry Vandervelden perusti Brysselin lounaispuolelle lambicpanimon pieneen Beerselin kaupunkiin. Lambic on historiallisesti merkittävä oluttyyli, joka valmistetaan vieläkin pääosin perinteisillä menetelmillä. Belgiassa vain tietyllä alueella valmistetut aidot lambicit heijastavat rikasta kultuuria ja historiaa nestemäisessä muodossa. Oud Beerselin panimokin on joutunut kamppailemaan historiansa aikana olemassaolostaan, mutta lopulta kulttuuriperinnön vaaliminen on onneksi voittanut. Panimo pysyi Vanderveldenin perheen omistuksessa vuoteen 2002 asti, kunnes kirstun pohja tyhjeni ja panimo lakkautettiin. Kaksi herraa nimeltä Gert Christiansen ja Roland de Bus pelastivat panimon vuonna 2005, rahoittamalla uudelleenkäynnistyksen valmistamalla Hyughen panimossa kahta olutta, jotka eivät ole lambicpohjaisia. Bersalis Tripel ja Bersalis Kadet ovat edelleen panimon tuotteita ja pelastavia enkeleitä, joiden paikka täytyy olla jokaisen lambicinystävän sydämessä.

Aidot lambicit ovat harvinaista herkkua rakkaan monopolimme valikoimissa ja tätäkin tuli kiikutettua hymyssä suin kotiin kaksi pullollista. Ihan halvalla nämä ei hyllystä irtoa, mutta lambicien tapauksessa hinta saa hieman anteeksi vaativan valmistusmenetelmän ja kovan maailmanlaajuisen kysynnän takia. Lambicit säilyvät oikein varastoituna pitkään ja tällekkin on  luvattu säilyvyyttä kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Jos haluaa laittaa olutta välttämättä kellariin pölyyntymään, niin lambicit ovat mitä oivallisimpia siihen tarkoitukseen. Mikäs sen hienompaa, kun kaivaa kellarista kymmenen vuoden takaa historiallinen olut, puhaltaa siitä pölyt ja nauttia muistellen menneitä. Siinä on todellista historian lehtien havinaa. Blogista löytyy jo juttua Cantillon Gueuzesta, joka on tämän tyylisten lambicien klassikko. Onko tästä sille haastajaksi?

Arvio: Lambicien arvioiminen on aina yhtä haasteellista, mutta tuoksu on gueuzemaiseen tyyliin valkoviinietikkainen, happaman omenainen, raikkaan siruunainen ja hieman pippurisen mausteinen. Tässä erottuu myös hieman karamellista mallasta ja tietenkin nahkasatulaa, jonka itse miellän enemmän kumipalloksi. Maussa happamuus ei yllä lähellekkään Cantillon Gueuzen tasoa ja hedelmäisyyskin jää ikävän laimeaksi. Happamuus ei pääse edes kunnolla ikeniiin ennen kuin puinen kuivuus tulee jälkimaussa. Pippurista mausteisuutta on hieman. Kun suuntuntumakin on vetisen oloinen ja hiilihapot karisevat nopeasti, niin kovin laiha vaikutelma tästä jää lambiciksi. Hyväähän tämäkin on, mutta osoittaa enemmän Cantillon Gueuzen erinomaisuutta kuin tämän huonoutta.

PISTEET: 14/20 p