Taustaa: Muutama viikko sitten poikkesin Seinäjoen Hospoda Korbelissa, mistä saattaa löytyä joku erikoisempikin olut. Kylmäkaapin ylähyllyltä pistikin silmään muutama XII-kirjaimin varustettu vaatimattoman näköinen ruskea pullo. Kyseessä on tietenkin maailman parhaaksi tituleerattu olut trappistiluostarilta - Westvleteren Abt 12, joka tuli luostarin siunauksella ensimmäistä kertaa ravintolamyyntiin vasta viime vuoden lopulla. Sitä tuli myyntiin myös erä Arkadian Alkoon, jota jonkinlaisena lippulaivaliikkeenäkin pidetään meidän ostovoimattomien landelaisten kiusaksi. Syy munkkien avomielisyydelle on luonnollinen rappeutuminen, sillä heidän luostariinsa tuli remonttitarve ja se rahoitetaan myymällä lisäerä tätä olutta. Oluttahan ei ole aiemmin saanut virallisesti ostettua kuin luostarin portilla olevasta myymälästä tietyn määrän ja silloinkin koko noutotapahtuma on sovittava etukäteen puhelimessa. Munkit urkkivat jopa auton rekisterinumeron, ettei samat trokarit olisi aina liikkellä.
Trappistimunkithan panevat tunnetusti olutta myyntiin vain luostaritoimintansa ylläpitämiseen tarvittavien kulujen kattamiseksi ja loput myynnistä saaduista rahoista menevät hyväntekeväisyyteen. Omaan pussiinsa munkit eivät niin sanotusti kerää rahaa, ja muutama olut taitaa upota heidänkin janoisiin suihinsa. Belgiassa sijaitsevan Westvleterenin munkit ovat olleet erityisen tarkkoja periaatteestaan, eivätkä myy sieluaan helposti kapitalismille. Siitä osoituksena tuotantomäärän pysyminen alle puolessa miljoonassa litrassa, vaikka kysyntä ylittää monikertaisesti tarjonnan.
 |
| Pyhä kolminaisuus. |
Westvleteren Abt 12 on tyyliltään Quadrupel, joka on luostarissa syntynyt alkoholipitoisuudeltaan vahva ja tumma pintahiivaolut. Maltaisuus, tumma hedelmäisyys, belgihiivaisuus sekä usein aniksinen mausteisuus ovat päällimäisenä tässä oluttyylissä. Tyyliä edustaa myös toinen trappistiluostariolut Rochefort 10, joka on omasta mielestäni yksi parhaita maistamiani oluita. Nämä Westvleterenin kaikki tuotokset olen maistanut aiemminkin. Onnistuin tilaamaan joskus Belgian eBaysta six-packin, jossa oli kaksi kutakin "pullonkorkkia." Abt 12:sta sain maistaa ensimmäisen kerran 30-vuotissynttäreilläni, jolloin olin olutharrastukseni turmiollisella alkutaipaleella. Tarkempi arvio on jäänyt aiemmin kirjoittamatta, koska tämä on yksinkertaisesti niin hekumallinen olut, että nauttiessa unohtuu kaikki maallinen. Tällä kertaa sain onneksi jotain vihkoonkin...Olutarvio: Tuoksussa päällimmäisenä on odotetusti maltaisuus, joka on toffeista, tai tarkemmin ehkä kinuskista ja hieman siirappista. Myös tumma kuivattu hedelmäisyys on vahvasti esillä luumujen ja rusinoiden muodossa. Anista ja lakritsaakin löytyy kuitenkaan nenille hyppimättä. Kevyt yrttisyys pitää huolen, ettei tuoksu ole liian makeakaan. Ensimaistamalla huomio kiinnittyy heti suuntuntumaan, missä on jotain taianomaista. Se on kielen päälllä poreileva ja appelsiinisen kirpeä, mutta silti pehmeän täyteläinen. Sokerista tahmaisuutta ei ole lainkaan. Täyteläisyys ja kirpeä hiilihappoisuus on onnistuttu yhdistämään täydellisesti. Maussa on runsaasti anista, mutta se kietoutuu hyvin yhteen tumman hedelmäisyyden ja yrttisyyden kanssa. Tässä yhdistyy tasapainoisesti koko makukirjo; löytyy appelsiinista kirpeyttä, siirappista makeutta, yrttistä katkeruutta ja jopa hieman suolaista salmiakkia. Jälkimaku on asiaankuuluvasti hienostuneen yrttinen, mutta tasapainoinen. Tekisi mieli lytätä tämä ylihypetettynä oluena, mutta kyseessä on eittämättä todellinen mestariteos, joka hurmaa moniulotteisuudellaan ja tasapainoisuudellaan.
PISTEET: 19/20 p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti