maanantai 3. helmikuuta 2014

Käsityöläisten oluet Alkossa: Malmgård Emmer Tripel

Taustaa: Jälleen on se aika vuodesta, kun suomalaiset pienpanimot saavat edes hetken aikaa paistatella kirkkaissa valoissa ja kuvitella olevansa Oscar-gaalan tapaisessa loisteessa punaisella matolla. Se heille suotakoon, sillä suomalainen alkoholipolitiikka jakaisi palkinnot mieluummin niille, jotka paahtavat eniten popcorneja asiakkaiden pahvikartioihin. Onneksi kansa alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei pelkät popcornit riitä, jos ei ole kunnon viihdettä tarjolla. Nyt on aika nauttia suomalaisesta käsityöläisviihteestä parhaimmillaan kolmentoista putelin voimin !

Malmgårdin panimo on omasta mielestäni yksi kuumimpia suomalaisia pienpanimoita, jonka repertuaarissa on oluiden lisäksi myös siidereitä. Panimo sijaitsee historiallisessa Malmgårdin kartanossa Pernajan kunnassa, Itä-Uudellamaalla. Panimorakennuksena toimii tilan vanha navetta ja oluen valmistuksessa käytetään raaka-aineina Malmgårdin lähdevettä ja oman tilan viljaa.

Malmgård on pannut tähän Alkon käsityöläisolutkampanjaan suomalaisittain harvinaisen oluttyylin: Tripelin, jonka kanta-isänä voidaan pitää Westmalle Tripeliä. Joissain lähteissä oluesta puhutaan luostarioluena tai belgityylisenä alena. Tyylistä viis, oluen valmistukseen on käytetty kartanon omilla mailla viljeltyä historiallista emmervehnää, joka on varsin niukkasatoinen lajike.


Arvio:  Tuoksu on hillityn hedelmäinen, mutta siitä erottuu selvästi tripelmäisiä piirteitä päärynän ja appelsiinin muodossa. Belgihiivainen mausteisuuskin on selkeästi esillä miellyttävän kinuskisen maltaan rinnalla. Alkoholia ei voi olla aistimatta tuoksusta. Maussa on kirpeän appelsiinista hedelmäisyyttä, hapanta marjaisuutta ja reilusti belgihiivaisuutta. Happamuus on hieman katajanmarjaista ja fiilikset on makean sahtimaiset kaikessa hiivaisuudessaan. Suuntuntumassa on sokerista tahmaisuutta - se on melko täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen, vaikkakin kirpeähkö. Siinä ja siinä, onko jälkimaun alkoholisuus lämmittävää vai polttavaa. Belgihiivaista tunkkaisuutta on myös jälkimaussa omaan makuuni hieman liikaa. Jokseenkin hämmentävä olut, joka osittain tripelmäisistä piirteistään huolimatta asettuu jonnekkin sahdin ja belgityylisen alen välimaastoon.

PISTEET: 14/20 p 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti