Taustaa: Marraskuun ensimmäisenä lasiini päätyi Oluthuone Huismannissa elämäni toinen olut Widmer Brothersilta, nimeltään Nelson Imperial IPA. Kuten nimestä voi päätellä, sen yhtenä humalalajikkeena on käytetty uusi-seelantilaista Nelson Sauvinia. Muut olueen käytetyt humalalajikkeet ovat Alchemy, Cascade ja Williamette. Olut on ympärivuotisessa valmistuksessa ja katkeruutta siihen on saatu 70 IBU:n verran. Koko Widmer Brothersin olutvalikoima löytyy heidän kotisivuiltaan, mutta muistathan olla yli 18-vuotias, niin pääset tutustumaan siihen. Jos et ole, niin pyydä äidiltä tai isiltä lupaa klikkaamaan sitä "I am over 18" painiketta! Vain mainitakseni Widmer Brothersin tuoteperheeseen kuuluu myös Rotator IPA tuotesarja, jossa kikkaillaan erilaisilla humala- ja mallalaslajikkkeilla, mutta tällä Imperial IPA:lla ei ole mitään tekemistä sen sarjan kanssa. Widmer Brothersin maahantuojana toimii Suomessa Heino Juomat Oy.
Kuten jo mainittu oluessa käytetty Nelson Sauvin on uusi-seelantilainen humalalajike, joka on saanut nimensä ranskalaiselta Sauvignon Blanc rypälelajikkeelta, jota käytetään pääosin valkoviinin valmistuksessa. Viiniasiantuntijat kuvaavat Sauvignon Blancin tuoksua hauskasti kissanpissaksi karviaispensaassa ja Nelson Sauvinin aromi on hyvin valkoviinimäisen rypälemäinen, josta löytyy myös jotain karviaismarjaista. Itse olen mieltänyt Nelson Sauvinin aromiltaan enemmän trooppisen hedelmäiseksi, josta löytyy esimerkisi persikkaa, passionhedelmää ja limeä. Kissanpissakin on toki olutharrastajille tuttu aromi, joka tulee yleensä esille voimakkaasti humaloidun oluen jälkimaussa, jossa humalointi ei ole tasapainossa mallasrungon kanssa. Se on sellainen hieman pistävän tunkkainen ja tuhkainen jälkimaku. Suhteellisen viileässä ilmastossa kasvava Nelson Sauvin on kuitenkin yksi suosikkihumalalajikkeistani, juurikin sen monimuotoisen aromimaailmansa takia.
Olutarvio: Tuoksu on erittäin makea, jopa soseisen persikkainen, aprikoosinen ja passionhedelmäinen. Troopinen oranssi hedelmäisyys ja makea karamellisuus hallitsee tuoksua. Monille jenkkioluille tyypillistä havuista humalaa tai sitrusta ei noteeraa juurikaan. Mausta sen sijaan löytyy sitruksista happamuutta ja tuoksun yltiömakea vaikutelma rikkoutuu. Siinä on myös trooppista makeaa hedelmäisyyttä, mutta se käväisee vain nopeasti suussa ennen kuin pihkainen katkeruus peittää sen alleen. Jälkimaussa on kuitenkin jonkinlaista tunkkaisuutta, kissanpissaa se ei ole tässä tapauksessa. Suuntuntuma on hieman kevyt näin vahvaan olueen, mutta toisaalta pysyy hyvin juotavana ilman makeaa tahmaisuutta. Hiilihappoisuus on maltillista. Kaksijakoinen tapaus, joka herättää liikaa ajatuksia, eikä näin ollen ole tasapainoisin olut. Maku ei ole kuitenkaan niin makea kuin tuoksu antaa ymmärtää, eikä tuoksun hedelmäisyydessäkään ole toisaalta mitään moittimista. Jälkimaun tunkkaisuus on kuitenkin hieman häiritsevää.
PISTEET: 13/20 p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti