Taustaa: Kävin pitkästä aikaa Oluthuone Huismannissa Kokkolassa, missä on ihan kohtuullinen olutvalikoima. Kokkolasta laajemman valikoiman perään joutuu lähtemään aina Ouluun asti, missä sijaitsee tietenkin yksi Suomen parhaimmista olutravintoloista Oluthuone Leskinen. Vinkkinä jollekkin oluttoverille, että suomalaiset olutravintolatkin voisi ottaa esittelyyn blogissa ;) Huismannin olutkaapissa oli miellyttävä yllätys, kun yläriviltä löytyi neljä Great Dividen olutta. En epäröinyt hetkeäkään, vaan tilasin lasiini Great Divide Hercules Double IPA:n, vaikka tarjolla oli myös herkullinen Yeti Imperial Stout ja kaksi maistamatonta olutta samalta panimolta. Olen maistanut Herculeksen kerran aiemmin harrastukseni alkutaipaleella ja se teki silloin lähtemättömän vaikutuksen. Jostain syystä se on onnistunut välttämään minua aina tähän hetkeen asti, vaikka olen sitä ihan tosissani lasiini uudestaan halajanut. Jälleennäkemisen riemu oli valtaisa! Siinä huumassa unohtui oluen hintakin, mutta hatarien muistikuvien perusteella se olisi maksanut vain uskomattomat seitsemän euroa! Vai sainko sittenkin kaksikymppisestä palautusrahana seitsemän euroa takaisin..? En todellakaan muista.
Great Divide on erittäin arvostettu mikropanimo, jonka Bryan Dunn perusti Denveriin Coloradoon vuonna 1994. Panimo on Amerikan palkituimpia mikropanimoita ja Great Divide Herculeskin on saavuttanut menestystä, kuten etiketistä näkyy. Etiketissä myös suositellaan olut nautittavaksi grillattujen kanatacojen tai kypsytetyn hollantilaisen juuston kanssa. Juusto ei kuulostaisi omaan suuhuni ollenkaan hassumalta yhdistelmältä tämän oluen kanssa.
Olutarvio: Herculeksen tuoksu on melkoista hedelmien juhlaa ainakin ainakin mangon, aprikoosin ja verigreipin muodossa. Kypsän hedelmäisyyden alla on karamellisuutta, joka ei hallitse makeudellaan tuoksua, vaan antaa tilaa myös havuiselle humalalle ja puiselle kuivuudelle. Maussakin on suorastaan hedelmälihaa tihkuvaa trooppista hedelmäisyyttä, pihkaista havuisuutta ja karamellisuutta. Karamellisuus pysyttelee edelleen taka-alalla ja antaa hedelmäisen makeuden hallita makua. Jälkimaun ensipuolella iskee lujaa greippinen happamuus ja havuinen katkeruus, jättäen jälkeensä miellyttävän pihkaisen hedelmäisyyden. Suuntuntuma on matalahiilihappoinen, kermaisen pehmeä ja täysin kitkaton. Alkoholi tuntuu vain lämmittävänä efektinä ja pelottavan helposti juotava olut ilman minkäänlaisia virhearomeja.
PISTEET 18/20 p
Raumalainen oluttoveri Harri Metsäjoki kysyi jo maankuulussa Reittausblogissaan, mitä olutta voisi juoda koko loppuelämänsä. Tässä on se olut minulle tällä hetkellä!
Huismannista kivenheiton päässä samalla kadulla tuli vastaan Olivette Wine bar & Boutique niminen liike, jota en ole ennemmin huomannut. Kotisivujen mukaan kyseessä näyttäisi olevan pienten tuottajien laatuviineihin erikoistunut viiniravintola. Mutta se miksi tämä näky kohahdutti, niin kuvittelin eläväni hetken Keski-Euroopassa, missä viinejä ja oluita voi ostaa kotiin tälläisistä pienistä putiikeista. Suomessa se ei ikävä kyllä ole mahdollista Alkon monopoliaseman ja järjettömän alkoholilainsäädännön takia. Huokaus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti