 |
| Oluthuone Huismann |
Taustaa: Oluthuone Huismannin valikoima tarjosi viime viikolla miellyttävän yllätyksen, kun kylmäkaapissa oli muun muassa Great Dividen, Stonen, Southern Tierin, Roguen, Mikkellerin ja Brewdogin oluita. Uusintareissun paikkahan se oli, kun Kokkolassa järjestettiin eurooppalainen ruokatori samaan aikaan. Torilta lähti mukaan juustoja, marinoituja oliiveja ja salamimakkaraa. Tarkoitus on testata italialaisen chilijuuston toimivuutta tuonnenpana kahden luostarioluen, Achel Blondin ja Westmalle Tripelin kanssa. Huismannin terassilla kävin nauttimassa kaksi olutta, Southern Tier IPA:n ja Amager Fru Frediksenin. Great Divide Yeti vietteli jälleen maistamaan , mutta halusin maistaa jotain uutta tällä kertaa. Herra Fredriksenin olen maistanut muutamia vuosia sitten ja otin maisteluun hänen paremman puoliskon rouva Fredriksenin. Se oli tietoinen riski, koska tiesin hänen olevan palaneen maltainen olut, minkä tyyppiset eivät ole makuuni. Palaneisuus osoittautui kuitenkin lempeämmäksi mitä odotin.
Tanskalainen Amager Bryghus on monien muiden pienpanimoiden tapaan saanut alkunsa kahden kotiolutpanijan Morten Valentin Lundsbakin ja Jacob Stormin puuhastelusta vuonna 2007. Panimo sijaitsee Amagerin saarella alle kilometrin päässä Kööpenhaminan kansainvälisestä lentokentästä. Tuotantotilat ovat hulppeat, joita myös toinen tanskalainen panimo Mikkeller käyttää jakelukeskuksenaan, koska sillä ei ole omia tuotantotiloja Tanskassa. Mikkeller loisii De Proefbrouwerijin panimossa Belgiassa, missä sen oluet valmistetaan. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tiloja on käytetty joskus väestösuojana ja Raamattujen varastoimiseen. Panimo käyttää valmistuprosessissaan vain puhtaita aineosia, eikä keinotekoisia lisäaineita. Panimon kaikki tuotteet ovat pastöroimattomia maun ja aromeiden takaamiseksi.
Olutarvio: Tuoksussa on voimakkaasti paahteista, kahvinpapuista maltaisuutta, reilusti yrttistä lakritsaa ja hieman tummaa suklaata. Nenä poimii myös trooppista hedelmäisyyttä, vai jäikö se kummittelemaan tätä ennen nautitun Southern Tier IPA:n jäljiltä? Maussa on melko lailla palanutta mallasta, mustaa kahvia, lakritsaa ja totta tosiaan myös trooppista hedelmäisyyttä. Palanut maltaisuuskin lempenee loppua kohti ja olut pysyy nautittavana. Ehkä hiivojen sekaan kaataminen pehmentää sitä. Jälkimaussa puraisee mukavasti yrttiset katkerot. Suuntuntuma on silkkisen pehmeä, matalahiilihappoinen ja soljuvan liukas. Hyvä olut, missä palaneisuus ei mene kokonaisuuden edelle.
PISTEET: 15/20 p
PISTEET: 15/20 p
 |
| Eurooppalainen ruokatori |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti