lauantai 10. elokuuta 2013

Olutarvio: Mikkeller 1000 IBU Ultramate

Taustaa: Olut valmistetaan neljästä peruselementistä, jotka ovat mallas, vesi, hiiva ja humala. Näin filosofisesti ajateltuna - mallas ruumiin muodossa kantaa - hiiva sydämenä elämän antaa - vesi on ilmaa, jota olut hengittää. Oluen sielu on humala, tuo köynnöskasvi, jonka pienet käpykukinnot katkeruutta ja makua tuo. Se luo viimeisen persoonallisen sävynsä olueen ja eri humalalajikkeiden toimiva kombinaatio onkin oluenvalmistuksen suurimpia haasteita ja samalla hienouksia. En pureudu asiaan syvemmin näin oluenvalmistuksesta vähemmän ymmärtäneenä, mutta olueen lisätään katkerohumalaa katkeruuden saamiseksi ja aromihumalaa makua antamaan. Oluen katkeropitoisuutta mitataan IBU-asteikolla (International Bitterness Unit). Esimerkiksi Lapin Kulta III oluessa IBU-pitoisuus on  18 yksikköä, kun nyt käsillä olevassa oluessa peräti 1000 yksikköä! Tiedä sitten, onko tämän oluen IBU-pitoisuus laskennallinen vai mitattu, mutta todella perverssiltä kuulostaa. Oluthuone Huismannin myyjä sanoi tykänneensä tämän oluen perusversiosta paljon, mutta miltä tämä kevyempi versio maistuu?

Joku saattoi arvata, että kyseinen olut tulee Mikkellerin panimolta, joka on tunnettu innovatiivisista ja rajoja rikkovista oluistaan. Mikkeller on yksi tämän hetken arvostetuimpia panimoja maailmassa ja sen perustivat kaksi tanskalaista olutharrastajaa Mikkel Borg Bjergsø ja Kristian Klarup Keller Kööpenhaminaan vuonna 2006. Kuten jo aiemmin todettu, niin panimolla ei ole omia tuotantotiloja Tanskassa, vaan se jättää munansa haudutettavaksi muiden panimoiden pesiin. Belgialainen De Proefbrouwerijin panimo toimii Mikkellerin pääpesintäpaikkana. Mikkeller on varmasti jokaiselle olutharrastajalle tuttu panimo.

Olutarvio: Tuoksu on uskomattoman hedelmäinen. Siitä löytyy tuttifruttimaista hedelmäisyyttä, tuoretta teen lehteä ja  kiiwihedelmää voimakkaampana kuin missään oluessa olen aiemmin tavannut. Trooppisuus on vahvasti läsnä tuoksussa, mutta maussa se jää hieman katkerohumalan jalkoihin. Mallasrunko on köykäinen, suuntuntuma reilun hiilihappoinen ja hieman karhea. Maku ei ole huono, mutta jälkimaussa voimakas humalapitoisuus tuntuu karheana tuhkaisuutena. Ihan yksiulotteinen humalapommi tämä ei kuitenkaan ole, koska hedelmäisyyttäkin löytyy mausta. Tuoksu on upea ja maku yllättävän tasapainoinen näin extreme-olueksi. Vaikea sanoa, tykkäsinkö vai en, mutta enimmäkseen tykkäsin todella paljon.

PISTEET: 16/20 p

P.S. Tuosta kuvasta ehkä huomaa, että oluen pinnalle muodostui noin sentin korkuinen vaaleampi kerros. Mielenkiintoinen ilmiö. Blogin kuvat voi klikata myös isommaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti