perjantai 14. kesäkuuta 2013

Olutarvio: Cantillon Gueuze

Taustaa: Nyt ollaan jännän äärellä..!  Lasissa nimittäin aitoa nimisuojattua lambicia, jota voidaan valmistaa vain Pajottenlandin alueella Brysselin lounaispuolella. Siellä sijaitsee myös merkittävin lambicpanimo; Paul Cantillonin vuonna 1900 perustama Cantillonin perheyritys. Panimo toimii myös museona, jossa vierailijat voivat tutustua oluen historialliseen valmistusprosessiin. Lambic on yksi maailman vanhimmista oluttyyleistä.  Olutta ei valmisteta perinteisellä valmistusmenetelmällä, mikä onkin se jännin juttu tässä oluttyylissä.

Lambic valmistetaan mallasohrasta ja mallastamattomasta vehnästä. Olueen ei ole tarkoitus saada katkeruutta, vaan tuoreiden humalien tilalla käytetään vähintään kolme vuotta vanhoja kuivattuja humalia. Niitä myös lisätään runsaasti oluen säilyvyyden takaamiseksi. Vierre valmistetaan muuten normaalisti, mutta siihen ei lisätä lainkaan hiivaa. Olutta ilman hiivaa, mitä ihmettä? Panimon "ullakon" huoneilmassa elää ja asustelee aktiivinen villihiiva- ja bakteerikanta, joka saa avoimissa vierteenjäähdytysastioissa aikaan spontaanikäymisen. Olut jatkaa käymistään vielä puisissa tynnyreissä vähintään vuoden verran.

Gueuze on sekoitus nuorta ja vanhempaa lambicia. Tuotteen lopullinen maku saadaan siis aikaan eri-ikäisiä lambiceja yhdistelemällä. Gueuzen maku muistuttaa enemmän valkoviiniä kuin "perinteisestä" olutta. Oluen happamuus tulee varmasti kaikille aluksi sokkina, mutta myöhemmin sitä suorastaan janoaa. Rohkeasti vaan testaamaan, jos haluat järisyttävän olutkokemuksen.

Arvio: Tuoksu on valkoviinimäisen rypälemäinen, josta erottuu puristettua raikasta sitruunaa ja pippurista mausteisuutta. Jonkilaista kumipalloakin on aistittavissa ja etikkainen happamuus tuntuu syvimmissäkin nenäonteloiden sopukoissa. Mallasta ei juurikaan erotu hentoa tähkäisyyttä lukuunottamatta. Maku on koettava itse, sitä ei sanat riitä kuvailemaan. Aluksi suu menee sokkiin etikkaisesta happamuudesta, mutta myöhemmin sitruksinen ja rypälemäinen hedelmäisyyskin saa sijaa. Hento vehnäinen tähkäisyys tuntuu myös taustalla. Jälkimaku on erittäin kuiva ja happamuus pistää soijaa pukkaamaan otsalle. Suuntuntuma on virkistävän hiilihappoinen ja keskitäyteläinen. Hieno, mutta haastava olut.

PISTEET: 17/20 p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti