perjantai 6. marraskuuta 2015

Olutarvio: De Dochter van de Korenaar Extase

Taustaa: Brouwerij De Dochter van de Korenaar (Daughter of the Ear Corn) sijaitsee Baarle-Hertogin kunnassa, joka on mielenkiintoinen tapaus. Kunta kuuluu Belgialle, mutta osia siitä sijaitsee naapurimaa Hollannille kuuluvan Baarle-Nassaun kunnan ympäröimänä - belgialainen panimo sijaitsee keskellä Hollantia, mutta omalla maaperällään. Nimensä panimo on saanut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan Kaarle V:n suusta, joka totesi aikoinaan: "I prefer the juice of the ear corn, better than the blood of grapes." Oli ilmeisesti olutmiehiä enemmän kuin viinimiehiä.

Kaikki sai alkunsa Twentessä, kun vasta rippikouluiässä ollut Ronald Mengerinks koki olutherätyksen nähdessään koulumatkallaan kukkivia villihumalia. Hänelle juolahti mieleen, että niitähän voi käyttää oluen valmistukseen ja ensimmäinen kotisatsi syntyikin villihumalista, kaurahiutaleista ja pullahiivasta. Sanomattakin selvää, ettei lopputulos ollut juotavaa, mutta se ei nuorta panomiestä lannistanut. Kaksikymmentävuotiaana hän lopetti yliopisto-opintonsa ja päätti satsata kaiken oman panimon perustamiseen. Kaksi vuotta myöhemmin pannut porisivatkin jo De Noorderzon (Northern Sun) nimisessä panimossa Groningenissa, joka meni kuitenkin nopeasti nurin, osittain 5000 litran pilaantuneen erän takia. Vuosi oli tuolloin 1984.

Alkoi pitkä kiertovaellus, mutta Mengerink ei haudannut koskaan haaveitaan uudesta panimosta. Jenkeissä häneen teki suuren vaikutuksen Flying Dog Snake Dog IPA, joka avasi hänen silmänsä joskus 90-luvulla. Sen tyylisiä, voimakkaasti humaloituja oluita ei tunnettu vielä silloin niin hyvin Euroopassa. Reilut kaksikymmentä vuotta siihen meni, kun Mengerink myi talonsa Ranskassa ja osti vaimonsa Moniquen kanssa talon Baarle-Hertogista. Talon yhteyteen he perustivat De Dochter van de Korenaarin panimon vuonna 2007 - 23 vuoden jälkeen edellisestä yrityksestä. Panimon tuotanto oli viime vuonna noin 1000 hehtolitraa ja se valmistaa enemmän kokeellisia uuden maailman oluita kuin perinteisiä mannermaisia.

Taustalla tyrnipensas.
Olutarvio: Tuoksu on upean hedelmäinen, joka tarjoilee hapanta appelsiinia sekä hieman makeampaa mandariinia ja mangoa. Greippiä ei ole nimeksikään, mutta tuoksu on raikas ja happamuutta huokuva. Taustalla on pientä kinuskikaramellista makeutta ja havuisuutta. Maussa ei ole juurikaan karamellisuutta, vaan maltaisuus on enemmän happaman vehnäistä. Se antaa tilaa hedelmäisyydelle, joka on tuoksun tapaan nautinnollisen trooppista. Mausteista belgihiivaakin löytyy, mutta se ei ole tunkkaista, vaan toimii tässä. Kirpeä appelsiinisuus kantaa aina jälkimakuun asti, missä katkerot ei lyö yli, vaan tuntuu lähinnä yrttisyytenä. Suuntuntuma on melko täyteläinen ja alussa kirpeän hiilihappoinen, mutta hiilihapot tasoittuu ajan myötä. Upea hedelmäisyys, mukava happamuus ja sopivat katkerot tekee tästä yhden parhaista maistamistani oluista pitkään aikaan. Itse näen tässä myös jollain tapaa witbierimäisiä ja tripelmäisiä piirteitä.

PISTEET 18/20 p