Hyvää ja maltaista uutta vuotta 2015

Blogijuttujen kirjoittaminen tältä vuodelta on jäänyt lähes kokonaan, mutta laitan pienen koosteen kuvien muodossa menneestä vuodesta, koska niitä on kuitenkin kameraan kertynyt. Kaikista melkein on kirjoitettu arviokin, kunhan niitä jaksais alkaa purkamaankin.. näiden lisäksi on nautittu monista, monista muistakin hyvistä oluista. Nauttikaa tekin !

Tampereen Konttorissa nautittu Hornbeer Hophorn loistavan Devin Townsend Projectin Pakkahuoneen keikan jälkeen maaliskuussa.

Kevään ensimmäisenä terassioluena Kokkolan Huismannissa To Ol Dangerously Close But No Cigar.

Kevätmyrsky teki tuhojaan ja kaatoi ison koivun vanhempieni luona - metsuri pilkkoi loput. Tuhojen juurella uhkuu voimaansa  Amager The Sinner Series Sloth.

Juhannuksena Tampereen Teiskon mökillä De Ranke Kriek.

Heinäkuisena hellepäivänä Brouwerij`t IJ Zatte. Yksi paras maistamani tripel ja juuri tuona päivänä ehkä koko vuoden 2014 paras maistamani olut.

Dieu Du Ciel! Derniere Volonte. Osui ja upposi tämäkin.

Sateisena kesäpäivänä nautittu Dupont Biere De Miel pääsi vähän kuohumaan ylikin pullosta.

Dieu Du Ciel! Rigor Mortis Abt ja makeasta tykkäävä ampiainen.

Dieu Du Ciel! Solstice d`Hiver. Kuvan mukaisesti aika jäätävä olut.

Kesällä Huismannin terassilla nautittu Green Flash Le Freak.

Rinnakkaisvertailu: To Øl Primal Pils vs To Øl Hop Love Pils

Taustaa: Tanska on omissa ja varmasti muidenkin harrastajien papereissa yksi mielenkiintoisimmista olutmaista, josta tulee jatkuvasti jotain uutta ja innovatiivista. Kun Tanskassa tilaa kaksi olutta baaritiskillä, niin maagiset sanat ovat to øl. Myyjä voi tosin kaataa tilauksella myös To Øl nimisen panimon olutta. Koska panimon nimi suorastaan kehottaa ottamaan kaksi olutta, niin otin heiltä rinnakkaismaisteluun kaksi pils-tyyppistä olutta. 

To Ølin perustamiseen liittyy vahvasti arvostettu tanskalaispanimo Mikkeller, jonka toinen perustajajäsen Mikkel Borg Bjerksø tutustui kahteen kaverukseen toimiessaan heidän opettajanaan koulussa. Kiinnostus olutkulttuuriin oli kolmikon yhteinen mielenkiinnon aihe. Heidän mielestään makuun ja laatuun ei panostettu, koska pinttyneet valmistustavat hallitsivat tanskalaista olutkulttuuria. Tobias Emil Jensen ja Tore Gynther alkoivat valmistaa olutta opettajansa Mikkelin kanssa vapaa-ajallaan koulun keittiössä ja monesti siihen vierähtivät yötkin. Loppu onkin pelkkää historiaa. Mikkeller sai alkunsa vuonna 2005 ja To Øl vuonna 2010.

To Øl valmistaa Mikkellerin tavoin oluensa "siellä sun täällä", koska se on heidän mielestään paras tapa valmistaa erilaisia, korkealaatuisia ja heidän näköisiään oluita. Heille on myös tärkeää tutustua uusiin alalla työskenteleviin ihmisiin ja vaihtaa heidän kanssaan näkemyksiä. 

Arviot:

To Øl Primal Pils

Primal Pils on väriltään kullankeltainen. Tuoksu jää melko vaisuksi, mutta savuisuus on selkeästi esillä ja se voimistuu lämmetessään. Siinä on myös karamellista maltaisuutta ja trooppista hedelmäisyyttä, mutta savuisuus antaa jotenkin tunkkaisen vaikutelman tähän. Suuntuntuma on maltaisen pehmeä, täyteläinen ja matalahiilihappoinen. Maussa on makeaa karamellista maltaisuutta, trooppista hedelmäisyyttä ja savuisuutta. Loppupuraisu on kevyen sitruksinen.

PISTEET: 14/20 p

To Øl Hop Love Pils

Hop Love Pils on hieman punertavankeltainen ja samea. Tuoksu on voimakkaampi kuin Primal Pilsissä ja siinä on kukkaisuutta, hunajaa, pihkaisuutta ja havuja. Suuntuntuma on maitokauppavahvuiseksi todella pehmeä ja maltillisen hiilihappoinen, viemättä kuitenkaan raikkautta pois. Maku on hunajaisen maltainen, pihkaisen havuinen ja greippisen hedelmäinen. Jälkimaussa on raikkaan greippinen ja pihkaisen havuinen loppupuraisu, joka kestää melko pitkään.

PISTEET: 16/20 p

Yhteenveto:

Samalla reissulla bongattu mustakurkku-uikkupariskunta.

Erilaisia oluita, mutta Hop Love Pils on todella onnistunut kesän janonsammuttaja, joka vie sydämen raikkaudellaan ja pehmeydellään. Siinä on jenkkityylistä katkerohumalointia, joka tukee brittityylinen aromaattinen kukkaisuus. Primal Pils on hieman makeampi ja vähemmän katkerohumaloidumpi. Se jää kuitenkin makumaailmaltaan hieman vaisuksi. Mallasrunko on mielestäni molemmissa hyvää tasoa. Hop Love Pilsissä pehmeyden antaa todennäköisesti kauran käyttö. Primal Pilsissä on käytetty savumallasta, joka antaa kovin tunkkaisen vaikutelman tämän tyyppiseen olueen.

Olutarvio: Founders Breakfast Stout

Taustaa: Michiganin osavaltiossa sijaitseva Grand Rapids on ollut itselleni aiemmin tuttu vain lätkäkaupunkina. Siellä pelaa Detroit Red Wingsin farmijoukkue, jonka kautta moni pelaaja on raivannut tiensä taalaliigaan. Red Wings tunnetaan organisaationa, joka ei päästä edes ykkösvarauksiaan helpolla, vaan heidän on kuljettava kivikkoinen tie taalaliigaan farmin kautta. Grand Rapidista tulee myös arvostettu Foundersin panimo, joka sekin on kulkenut kivikkoisen tien päästyään nykyiseen maineeseensa. Vielä muutama vuosi sitten näistä herkuista ei voinut kuin haaveilla Suomessa, mutta tuotantokapasiteetin nousun myötä oluet ovat löytäneet hyvin tiensä tännekkin. Foundersista voidaankin puhua nykyään melko suurena pienpanimona. Alkon vakiovalikoimasta löytyy tällä hetkellä Founders Imperial Stout ja Centennial IPA, joiden lisäksi monesta maitokaupasta löytyy myös maistuva All Day IPA.

Jos Suomessa eletään holhousyhteiskunnassa, niin Ruotsissakaan asiat eivät välttämättä ole paremmin. Breakfast Stoutin etiketissä aamukulhoaan lusikoiva lapsi oli liikaa ruotsalaisviranomaisille ja olut vedettiin pois Systembolagetin hyllyiltä keväällä 2010. Ruotsissa viini- tai olutpullon etiketissä ei saa esiintyä alle 25-vuotiaita ihmisiä. Mielenkiintoista - mitenköhän tuokin sitten määritellään?

Founders Breakfast Stout on tyyliltään Imperial Stout, jonka valmistukseen on käytetty kaurahiutaleita, suklaata sekä Sumatran ja Konan kahvia. Ratebeerin sijoitus on tällä hetkellä 49. eli olut on kevyesti 50 parhaan joukossa maailmassa.

Arvio: Tuoksu on lempeän paahteinen, joka antaa reilusti tilaa suklaalle ja lakritsalle. Siitä löytyy myös kauraista happamuutta ja maitosokerisuutta. Lämmetessään myös trooppinen hedelmäisyys nostaa päätään. Suuntuntuma on kuohkean pehmeä, täyteläinen ja jännällä tapaa hieman kirpeä, vaikka hiilihappoisuus on maltillista. Maussa on erittäin tasapainoisesti kahvista paahteisuutta ja suklaista maltaisuutta. Liika makeus on onnistuttu välttämään ja maun loppupuoli kääntyy jopa kuivaksi tuhkaisuudellaan, joka sopii tähän hyvin. Hedelmäisyyskin on hienosti esillä ja yrttinen katkeruus vahvistaa kuivaa vaikutelmaa jälkimaussa. Herkullisen suklainen Stout, joka ei välttämättä ole täyteläisin tyylissään, mutta tasapainoinen kokonaisuus.

PISTEET: 17/20 p

Käsityöläisten oluet Alkossa: Laitilan Kievari Agricola

Taustaa: Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan historiaan liittyy mätäneviä kaloja ja munanporaamo. Luitte aivan oikein, koska alunperin neljä laitilalaista kaveria perustivat kalajalosteiden vientiyrityksen Keski-Eurooppaan, kun yksi kaveruksista huomasi hollantilaisen kalan olevan pirun huonoa siellä vaihto-oppilaana asuessaan. Fisutta Oy perustettiin vuonna 1995, mutta toiminta loppui Saksassa ensimmäisellä markkinointimatkalla ajettuun kolariin, minkä takia kalat pääsivät mätänemään. Myöhemmin keväällä yrityksen suunta muutettiin juomateollisuuteen ja tilat löytyivät Fazerin vanhasta munanporaamosta, jossa valmistettiin ennen Mignon-suklaamunia. Panimo valmisti aluksi ainoastaan wanhan ajan limonadeja, mutta vuonna 1997 kuvioihin tulivat myös Oiva-siiderit, jotka osoittautuivat menestykseksi.

Vuonna 2001 valmistuivat uudet modernit tuotantotilat, missä kaikki sähköenergia tuotetaan tuulivoimalla. Samalla aloitettiin myös oluen ja lonkeron valmistus. Ekologisuus on muutenkin tärkeä asia Laitilan panimolle, koska oluesta syntyvä mäskikin syötetään maatilojen lehmille ja lampaille. Kukko-olut on varmasti Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tunnetuin tuotemerkki, joka on ollut näkyvästi esillä eräässä suomalaisessa tosi-tv-ohjelmassakin. Kukkojen tölkitys alkoi edesmenneen ruotsalaisen liikekumppani Munkbo Bryggerin tiloissa vuonna 2002. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on noussut määrätietoisella liiketoiminnallaan ja rohkeilla laajennuksillaan Suomen neljänneksi suurimmaksi panimoksi. Tänä päivänä suomalaisomistuksessa olevista panimoista vain Olvi on tuotantomäärältään mitattuna Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan edellä.

Agricola postimerkkikansiossa.

Jotkut irvileuat voivat väittää, ettei isolta panimolta voi tulla maukasta olutta, mutta Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on mielestäni osoittanut väitteen vääräksi. Panimon 15-vuotisjuhlaolueksi valmistunut Laitilan Kievari Imperiaali valittiin Suomen parhaaksi olueksi 2013 - täysin ansaitusti, jos minulta kysytään. Tähän käsityöläiskampanjaan panimolta valmistui Laitilan Kievari Agricola, joka on kunnianosoitus suomen kirjakielen isälle ja uskonpuhdistajalle. Michael Acricola sikaili aikoinaan oppi-isänsä Martin Lutherin bileissä Saksassa, jossa hän sai maistaa Lutherin vaimon Katharina von Boran panemaa olutta. Suomalaisia olutpitoja Agricola on kuvaillut sanoin: "Juotin ukon vacka, siellä juopui ucko ja acka." Laitilan Kievari Agricola on vahva belgityylinen pintahiivaolut, joka maistuisi varmasti itse mestarillekkin...

Arvio: Tuoksu on taattua belgiä, jossa hiivaisuus, tumma hedelmäisyys ja toffeinen maltaisuus on päällimmäisenä. Pientä mausteisuuttakin erottuu, mutta alkoholi peittyy kokonaan jykevän maltaisuuden alle. Suuntuntuma on varsin täyteläinen, pehmeän hiilihappoinen ja hieman sokerinen, kuten vahvan belgin kuuluukin. Maussa on samat elementit kuin tuoksussa - toffeinen maltaisuus, tumma hedelmäisyys ja belgihiivaisuus. Maku on tuoksuun nähden jopa hieman odotettua kuivempi. Jälkimaussa ei ole juurikaan katkeruutta, mutta hieman yrttisyyttä löytyy. Alkoholi pysyy maussakin hyvin piilossa, mutta hieman metallisuutta erottuu. Ehdottomasti kuitenkin positiivinen yllätys Laitilalta !

PISTEET: 15/20 p

Käsityöläisten oluet Alkossa: Stadin Double Oat Malt Stout

Taustaa: Stadin Panimo eli tuttavallisemmin StaPa on alunperin Sörnäisten Kalasatamaan 1990-luvun loppupuolella perustettu mikropanimo. Nykyään panimon tilat ovat Helsingin Suvilahdessa, jonne se muutti alkusyksystä 2013. Panimon historiaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä. Ensimmäiset markkinoille tulleet oluet olivat sahteja, nimeltään Stadin Kundi ja Stadin Friidu. Markkinapaikkana toimi St. Urho`s Pubin Sahtipäivät vuonna 2000. Aluksi panimon tuotanto keskittyi lähes kokonaan ravintolamyyntiin. 

Huhtikuussa 2007 panimo ilmoitti yllättäen jäävänsä telakalle, koska liiketoiminta oli tappiollista. Omistajasuhteet laitettiin uusiksi ja uusi tuleminen koettiin Timo Konttisen johdolla jo seuraavana vuonna 2008. Stadin Panimo on valmistanut tähän päivään mennessä yli 400 erilaista olutta ja säälihän toiminnan lopettaminen olisi ollut koko Suomen olutkulttuurille. Kulttuurista puheenollen, panimon oli vaikea saada aluksi  tuotantotiloja Suvilahdesta. koska sitä pidetään kulttuurillisena alueena. Konttinen  jatkoi kuitenkin tilojen etsimistä menestyksekkäästi todeten oluenvalmistuksen olevan juurikin kulttuuria.

Uuden tulemisen myötä panimo ilmoitti aloittavansa pohjahiivatyyppisten lageroluiden valmistuksen ja pullotuksen, joka ei kylmätilojen puuttuessa ollut aiemmin mahdollista. Tuotanto on kuitenkin pysynyt monipuolisena ja panimo on valmistanut monia suomalaisittain erikoisempiakin oluttyylejä menestyksekkäästi. Stadin panimo on edelleen tuotantomäärältään Suomen pienimpiä panimoja, vaikka lievää kasvua viime vuosina on ollutkin. Tuotantomäärä oli viime vuonna noin 50 000 litran luokkaa.

Stadin Panimo on ehdottamasti yksi omista suosikkipanimoistani Suomessa, jolta harvemmin huonoa olutta on tullut vastaan. Panimon tuotteissa on mielestäni oma tunnistettava "talon maku," joka tulee luultavasti valmistusprosessista, jossa käytetään vain aromihumalakäpyjä. Ne kuumavierrehumaloidaan hopback-astiassa ennen primäärikäymistä. Älkää kysykö enempää, koska en tiedä oluenvalmistuksesta paljoakaan, mutta näin panimon kotisivuilla lukee. Tulipa harvinaisen pitkä pohjustus. Toivottavasti joku jaksoi lukea, mutta nyt asiaan eli Stadin Double Oat Meal Stoutiin, joka kuuluu Alkon käsityöläisolutkampajaan. Olueen on käytetty ohra- ja kauramallasta. Kauramaltaan käyttö antaa yleensä pehmeyttä ja kuohkeutta olueen.

Arvio: Ensimmäisellä lyhyellä nuuhkaisulla tuoksussa on päällimäisenä aavistuksen palanut paahteisuus - pidempään nuuhkaisemalla sen alta paljastuu myös lakritsaisia ja tumman suklaisia aromeja. Mainiossa tuoksussa on myös sitrushedelmäisiä sävyjä ja havuisuuttakin. Suuntuntuma on hyvin pehmeä, matalahiilihappoinen ja kuohkea, kuten kauramaltaan käytöstä johtuen voidaan olettaa. Maussa on kahvista paahteisuutta, kuivaa hiilimäistä maltaisuutta, mutta myös reilusti hedelmäisyyttä ja suolaista lakritsaa. Jälkimaussa on yllättävän voimakas katkeruus, joka tuntuu pitkään. Ei maultaan niin pehmeä, vaan melko ronskisti paahteinen ja katkera aamupalastoutti. Vaikka paahteisuus on lähes palanutta, olut pysyy nautittavana. Tykkäsin todella paljon !

PISTEET: 16/20 p

Käsityöläisten oluet Alkossa: Malmgård Emmer Tripel

Taustaa: Jälleen on se aika vuodesta, kun suomalaiset pienpanimot saavat edes hetken aikaa paistatella kirkkaissa valoissa ja kuvitella olevansa Oscar-gaalan tapaisessa loisteessa punaisella matolla. Se heille suotakoon, sillä suomalainen alkoholipolitiikka jakaisi palkinnot mieluummin niille, jotka paahtavat eniten popcorneja asiakkaiden pahvikartioihin. Onneksi kansa alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei pelkät popcornit riitä, jos ei ole kunnon viihdettä tarjolla. Nyt on aika nauttia suomalaisesta käsityöläisviihteestä parhaimmillaan kolmentoista putelin voimin !

Malmgårdin panimo on omasta mielestäni yksi kuumimpia suomalaisia pienpanimoita, jonka repertuaarissa on oluiden lisäksi myös siidereitä. Panimo sijaitsee historiallisessa Malmgårdin kartanossa Pernajan kunnassa, Itä-Uudellamaalla. Panimorakennuksena toimii tilan vanha navetta ja oluen valmistuksessa käytetään raaka-aineina Malmgårdin lähdevettä ja oman tilan viljaa.

Malmgård on pannut tähän Alkon käsityöläisolutkampanjaan suomalaisittain harvinaisen oluttyylin: Tripelin, jonka kanta-isänä voidaan pitää Westmalle Tripeliä. Joissain lähteissä oluesta puhutaan luostarioluena tai belgityylisenä alena. Tyylistä viis, oluen valmistukseen on käytetty kartanon omilla mailla viljeltyä historiallista emmervehnää, joka on varsin niukkasatoinen lajike.

Arvio:  Tuoksu on hillityn hedelmäinen, mutta siitä erottuu selvästi tripelmäisiä piirteitä päärynän ja appelsiinin muodossa. Belgihiivainen mausteisuuskin on selkeästi esillä miellyttävän kinuskisen maltaan rinnalla. Alkoholia ei voi olla aistimatta tuoksusta. Maussa on kirpeän appelsiinista hedelmäisyyttä, hapanta marjaisuutta ja reilusti belgihiivaisuutta. Happamuus on hieman katajanmarjaista ja fiilikset on makean sahtimaiset kaikessa hiivaisuudessaan. Suuntuntumassa on sokerista tahmaisuutta - se on melko täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen, vaikkakin kirpeähkö. Siinä ja siinä, onko jälkimaun alkoholisuus lämmittävää vai polttavaa. Belgihiivaista tunkkaisuutta on myös jälkimaussa omaan makuuni hieman liikaa. Jokseenkin hämmentävä olut, joka osittain tripelmäisistä piirteistään huolimatta asettuu jonnekkin sahdin ja belgityylisen alen välimaastoon.

PISTEET: 14/20 p