Ruokaohje: Valkosipuliolutporsas

Tämä resepti on lähes suoraan Sampan loistavasta blogista Ketoosiin. Olen koittanut noudattaa  viime aikoina vähähiilihydraattista ruokavaliota, joten tämä sopii siihen kuin veitsi lihaan. Olutporsaan voi nauttia esim. riisin kanssa lisukkeena, mutta söin tämän sellaisenaan juurikin edellä mainituista syistä. Oluen ystävänä tämä resepti herätti heti innostusta ja käytin oluena Fuller`s London Porteria, joka sopii tähän paremmin kuin hana caskiin.

Porsaan sisäfileeliha leikataan ensin sopivan kokoisiksi paloiksi. Sen jälkeen viipaloidaan porkkanat, lohkotaan sipulit ja hienonnetaan chili. Murskasin tähän alkuperäisen reseptin mukaan kokonaisen valkosipulin, joka näin valkosipulin ystävänäkin oli hieman liikaa jo työkavereidenkin kannalta. Valkosipuli tuoksui myös pitkään keittiössä ja nimesinkin tämän uudestaan valkosipuliolutporsaaksi. Lihat ja vihannekset ruskistetaan kevyesti voissa, minkä jälkeen sekaan kaadetaan olut, soijakastike sekä mausteet. Itse laitoin pippurin lisäksi myös ripauksen juustokuminaa. Kastiketta keitetään kattilassa ilman kantta noin puoli tuntia välillä hämmentäen. Lopuksi sekaan kaadetaan vielä ruokakerma ja annetaan hautua kannen alla vähintään 15 min ilman lämpöä. Jätin soijajauhon reseptistä poiketen kokonaan pois, koska halusin hieman ohuemman kastikkeen. Kaiken kaikkiaan erittäin maistuva lihapata, jota tulee varmasti tehtyä vielä uudestaan, ehkä hieman eri variaatioilla.

Olutarvio: Nøgne Ø Bridge Road India Saison

Taustaa: Björn Dählie, Vegard Ulvang, Thomas Alsgaard, Petter Northug, Bente Skari... listaa voisi jatkaa loputtomiin, kun puhutaan norjalaisista menestyshiihtäjistä. Hieman samanlaista asennetta löytyy myös Nøgne Ø:n panimolta, joka sekin on jonkinlainen menestystarina. Oluita ei kuitenkaan valmisteta räkä poskella lykkimällä, vaan hitaasti ja hartaasti ammattitaidolla, intohimolla sekä rakkaudella oluenvalmistukseen. Panimon nimi tarkoittaa alastonta saarta ja pohjautuu Henrik Ibsenin runoon Terje Vigen. Se kertoo Britannian  vuonna 1809 suorittaman laivastosaarron aiheuttamasta nälänhädästä Norjassa ja miehestä nimeltä Terje Vigen, joka asui autiolla ja hedelmättömällä saarella. Vigen souti veneellä Tanskaan salakuljettakseen ruokaa ja se kuvaa panimon mukaan sitä asennetta, jolla Nøgne Ø lähti markkinoille valmistaakseen laadukkaita ja monipuolisia oluita. Terje Vigenin hautakivi sijaitsee Grimstadissa, missä myös Henrik Ibsen asui runoa kirjoittaessaan.

Tämä olut on tyyliltään jonkinlainen India Pale Alen ja saisonin yhdistelmä. Saison on perinteinen belgialainen kesäolut, joka on tyypillisesti hedelmäinen ja raikkaan hapan. Saisoneissa käytetään usein brettanomyces villihiivaa, josta happamuus tulee olueen. Olutta valmistettiin ennen vain keväällä, koska olutta ei voitu mm. korkeiden lämpötilojen vuoksi valmistaa kesällä. Siitä tehtiin sopivan vahva ja humaloitu, että olut virtaisi janoisten suuhun kesäkuukausina aina syksyyn asti. Saison on monille olutharrastajalle yksi suosikkityyleistä, mutta itse en ole mikään erityinen saisoneiden ystävä. Kuten tässäkin arviossa tulee todettua, niin happamuuden ja katkeruuden yhdistelmä ei sovi omaan suuhuni. Periaatteessa yhdistelmän pitäisi olla mitä toimivin janoon kesähelteillä. Ehkä sitä täydellistä saisonia omaan makuuni ei vaan ole tullut vielä vastaan.

Arvio: Tuoksussa on brettamaisen hapanta hiivaisuutta, omenaista hedelmäisyyttä ja kevyttä mausteisuutta. Humalakin viheltelee taustalla, mutta se on enemmän yrttisen ruohoista kuin havumetsäistä. Mystinen mallas chillailee lähes huomaamattomasti mukana. Maussa on letkeän omenaista hedelmäisyyttä, hapanta mausteisuutta ja hyppysellinen kukkaisuutta. Jälkimaku on happaman greippinen ja karkean katkera. Happamuuden ja katkeruuden yhdistäminen ei ilmeisesti ole helppoa ja tässäkin mennään pahasti tunkkaisuuden puolelle. Yhdistelmä ei sovi myöskään  yhtään omiin makumieltymyksiini. Suuntuntuma on keskitäyteläinen ja saisonmaisesti pirteähkön puoleinen. Ei tästä ihan tanssipartneriksi juhannuslavoille ole, mutta sopii mikrofonin kaveriksi karaokeiltaan.

PISTEET 13/20 p

Olutarvio: Nøgne Ø Two Captains Double IPA

Taustaa: Ø-logon näkeminen olutpullon kyljessä  herättää aina suuria tunteita ja vie ajatukset vuonojen maan havuisiin metsiin. Kyseinen logo kuuluu tietenkin Nøgne Ø:n panimolle, jonka  kaksi kotioluenpanijaa Gunnar Wiig ja Kjetil Jikiun perustivat satamakaupunki Grimstadiin vuonna 2002  kyllästyttyään norjalaiseen oluttarjontaan. Tätä nykyä panimo on Norjan suurin pullokäyviä, pastöroimattomia ja suodattamattomia oluita valmistava panimo, jonka vuosituotanto on noin 600 000 - 700 000 litraa. Panimo nauttii suurta arvostusta harrastajien keskuudessa ja monien mielestä kyseessä on yksi maailman laadukkaimmista oluenvalmistajista. Monessa panimon oluessa tuoksuu ja maistuu mäntyisen pihkainen havuisuus, joka on peräisin oluessa käytettävistä humalalajikkeista. 

India Pale on historiallinen oluttyyli, jonka janoiset britit kehittivät aikoinaan kestämään pitkän laivamatkan Britanniasta Intiaan. Säilyvyyden takaamiseksi siihen lisättiin runsaasti humalaa. Myöhemmin joskus 1990-luvulla jenkit alkoi kehittää vielä voimakkaammin humaloituja ja alkoholipitoisuudeltaan korkeampia India Pale Aleja, joita alettiin kutsua Double India Pale Aleiksi. Tyylin syntysijana voidaan pitää San Diegon seutua Etelä-Kaliforniassa, joka on tunnettu laadukkaista tyylin edustajista. Jokaisen olutharrastajan unelma on varmasti päästä San Diegoon maistamaan tuoreena näitä humalaherkkuja, koska voimakkaasti humaloidut oluet ovat parhaimmillaan tuoreena. Tämän vuoden olutraporttia San Diegosta  voi lukea Arde arvioi blogista.

Arvio: Tuoksu vie heti ajatukset saman panimon India Pale Aleen persikkaisella ja havunneulaisella otteellaan. Pääosassa on raikas hedelmäisyys, jolle makean karamellinen mallasrunko antaa sopuisasti tilaa. Nenä kiittää ja kumartaa Norjan suuntaan. Maun alkupuolella kitalakeen iskee hapan greippinen hedelmäisyys, josta löytyy myös persikkaisia ja aprikoosisia vivahteita. Toffeinen mallasrunko seuraa vieläkin tilannetta sivusta kuin kakkosveskari mm-kisoissa. Jälkimaussa on havuista yrttisyyttä, mutta myös tuhkaista tunkkaisuutta. Suuntuntuma on keskitäyteläinen ja matalahiilihappoinen. Nihkeää tahmaisuutta ei ole, vaan kyseessä on kuivemman puoleinen tupla-ipa. Jälkimaun lievää tuhkaisutta  ja Alkon hintaa (9,25 €) lukuunottamatta tykkäsin.

PISTEET: 16/20 p

Olutarvio: Cantillon Gueuze

Taustaa: Nyt ollaan jännän äärellä..!  Lasissa nimittäin aitoa nimisuojattua lambicia, jota voidaan valmistaa vain Pajottenlandin alueella Brysselin lounaispuolella. Siellä sijaitsee myös merkittävin lambicpanimo; Paul Cantillonin vuonna 1900 perustama Cantillonin perheyritys. Panimo toimii myös museona, jossa vierailijat voivat tutustua oluen historialliseen valmistusprosessiin. Lambic on yksi maailman vanhimmista oluttyyleistä.  Olutta ei valmisteta perinteisellä valmistusmenetelmällä, mikä onkin se jännin juttu tässä oluttyylissä.

Lambic valmistetaan mallasohrasta ja mallastamattomasta vehnästä. Olueen ei ole tarkoitus saada katkeruutta, vaan tuoreiden humalien tilalla käytetään vähintään kolme vuotta vanhoja kuivattuja humalia. Niitä myös lisätään runsaasti oluen säilyvyyden takaamiseksi. Vierre valmistetaan muuten normaalisti, mutta siihen ei lisätä lainkaan hiivaa. Olutta ilman hiivaa, mitä ihmettä? Panimon "ullakon" huoneilmassa elää ja asustelee aktiivinen villihiiva- ja bakteerikanta, joka saa avoimissa vierteenjäähdytysastioissa aikaan spontaanikäymisen. Olut jatkaa käymistään vielä puisissa tynnyreissä vähintään vuoden verran.

Gueuze on sekoitus nuorta ja vanhempaa lambicia. Tuotteen lopullinen maku saadaan siis aikaan eri-ikäisiä lambiceja yhdistelemällä. Gueuzen maku muistuttaa enemmän valkoviiniä kuin "perinteisestä" olutta. Oluen happamuus tulee varmasti kaikille aluksi sokkina, mutta myöhemmin sitä suorastaan janoaa. Rohkeasti vaan testaamaan, jos haluat järisyttävän olutkokemuksen.

Arvio: Tuoksu on valkoviinimäisen rypälemäinen, josta erottuu puristettua raikasta sitruunaa ja pippurista mausteisuutta. Jonkilaista kumipalloakin on aistittavissa ja etikkainen happamuus tuntuu syvimmissäkin nenäonteloiden sopukoissa. Mallasta ei juurikaan erotu hentoa tähkäisyyttä lukuunottamatta. Maku on koettava itse, sitä ei sanat riitä kuvailemaan. Aluksi suu menee sokkiin etikkaisesta happamuudesta, mutta myöhemmin sitruksinen ja rypälemäinen hedelmäisyyskin saa sijaa. Hento vehnäinen tähkäisyys tuntuu myös taustalla. Jälkimaku on erittäin kuiva ja happamuus pistää soijaa pukkaamaan otsalle. Suuntuntuma on virkistävän hiilihappoinen ja keskitäyteläinen. Hieno, mutta haastava olut.

PISTEET: 17/20 p

Rinnakkaisolutvertailu: Nokian Keisari 66 American Pale Ale vs Stadin American Pale Ale

Taustaa: Maitokauppoihin on ilmestynyt mieltä lämmittävästi kaksi kotimaista American Pale Alea: Nokian Keisari 66 American Pale Ale (4,2%) ja Stadin American Pale Ale (4,5%). American Pale Alea voidaan kutsua tyyliltään India Palen pikkuveljeksi. Siinä käytetään nimensä mukaisesti pääasiassa amerikkalaisia humalalajikkeita, joissa on  oma hedelmäinen erityisarominsa. Pale Alet ovat melko voimakkaasti humaloituja oluita, mutta humalointia on vähemmän kuin India Pale Alessa. Myös alkoholiprosentti on matalampi. Alet yleisesti ovat pintahiivalla käyneitä oluita, kun taas lagerit käyttävät polttoaineenaan pohjahiivaa. Pintahiiva vaatii korkeamman käymislämpötilan ja se edesauttaa hedelmäisen aromin muodostumista olueen. Pale Alet ovat mainioita kesäjuomia ja sopivat hyvin vaikkapa grillauskavereiksi.

Arviot: Stadin APA pukkaa ilmoille monista muistakin panimon oluista tutun aprikoosi-persikka hedelmäaromin, joka muuttuu oluen lämmettyä ananasta muistuttavaksi. Makean hedelmäisessä tuoksussa on aavistus havuisuuttakin mukana. Tuoksun ikävä piirre on hieman tunkkainen, jopa vihannesmainen sivuaromi, jota en ole muissa panimon tuotteissa havainnut. Kypsä hedelmäisyys on kuitenkin miellyttävää. Keskitäyteläinen suuntuntuma on aluksi hieman karkean hiilihappoinen ja muuttuu loppua kohti suussa vaahtoavaksi. Maussa on keksistä mallasta, trooppista hedelmäisyyttä ja havuisuutta. Jälkimaussa on sopivasti katkeruutta, mutta se jää hieman nahkean oloiseksi.

Nokian APA.n raikas tuoksu on runsaan havuinen, hieman karamellimaltainen ja hedelmäinen. Hedelmäisyys on pääosin greippistä, vaikka muutakin trooppista hedelmää on hieman mukana. Erittäin tasapainoinen tuoksu. Suuntuntuma on pienistä prosenteistaan huolimatta yllättävän täyteläinen ja ennen kaikkea kuohkean pehmeä ilman hiilihappovyöryä. Maku on kevyen karamellinen, greippisen hedelmäinen ja runsaan havuinen. Jälkimaussa havuinen katkeruus kestää kuin loputon baana aina happamaan greippisyyteen asti. Tuoksu lupaili enemmän, mutta hieman hedelmäisyyttä lisää jäi kaipaamaan makuun.

Yhteenveto: Stadin APA on monipuolisen hedelmäinen, mutta sisältää joitain virhearomeja. Nokian APA on suoraviivaisen greippinen, mutta puhdas ja raikas. Nokian APA on humaloinniltaan katkerampi ja maltaisuus on pehmeämpää kuin Stadin APA:ssa. Erinomaisia oluita molemmat, mutta pisteet tässä vertailussa niukasti Nokialle.

PISTEET Nokian Keisari 66 American Pale Ale 14/20 p Stadin American Pale Ale 13/20 p

Olutarvio: Mallaskoski Kuohu Valioluokka Pils

Taustaa: Mallaskoski on Seinäjoen vanhan ja rappeutuvan vesitornin kupeeseen perustettu panimoravintola. Panimon historia juontaa juurensa vuoteen 1928, jolloin Johan Wallenius rakensi Mallaskosken tehtaan. Tehdas valmisti silloin virvoitusjuomia ja Kuohu-nimistä olutta. Tehdas siirtyi kuitenkin 1960-luvun puolivälissä Hartwallin omistukseen, joka riistokapitalistiseen tyyliin lopetti tuotannon Seinäjoella useiden omistajanvaihdoksien jälkeen. Nykyinen panimo perustettiin samalle paikalle, missä sijaitsi Johan Walleniuksen perustama tehdas. Panimo valmistaa edelleen Kuohu-nimistä olutta sekä lonkeroa ja siideriä. Mallaskosken oluessa maistuu sama perinnehiiva, joka on lähtöisin panimon alkuajoilta.

Mallaskosken panimo ei ole toistaiseksi profiloitunut kovin merkittäväksi tekijäksi suomalaisessa pienpanimogenressä. Kaikki perustuotteet ovat toki täysmallasoluita, eikä maltaan jatkeena ole käytetty tärkkelystä. Suuret massapanimot käyttävät tärkkelystä maltaan jatkeena säästääkseen raaka-ainekuluissa. Massapanimoiden oluiden vetisyys tulee tärkkelyksestä, koska siinä on vähemmän proteiinia kuin maltaassa. Massapanimot itse kuvailevat vetisyyttä raikkaudeksi tai helpoksi juotavuudeksi, mutta kyllä oluen mielestäni täytyy olla täyteläistä täysmallasolutta! Oluen syntysijoilla Keski-Euroopassa olisi pyhäinhäväistys, jos olueen sotkettaisiin tärkkelystä.

Kuva. Kuohu facebook-sivusto

Nyt Mallaskosken panimo on vihdoin ottanut rohkean askeleen ja valmistanut kaksi Valioluokka-nimisen tuotesarjan olutta; tyyleiltään pils ja stout. Korviini on kantautunut muilta olutharrastajilta huhuja, että kyseessä ovat varsin onnistuneet tuotokset ja mikä parasta hinnat ovat kohtuullisella tasolla. Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils irtoaa kaupasta noin kahden euron hintaan. Jos haluat saunaolueen enemmän makua, niin euro enemmän kuin Pirkka-kaljasta ei ole mielestäni paljon.

Pils on Tshekeistä lähtöisin oleva oluttyyli, joka on lagertyyppinen pohjahiivaolut hieman normilageria voimakkaammalla humaloinnilla. Tyylin kantaisänä voidaan pitää vuodesta 1842 valmistettya Pilsner Urquellia, jota löytyy useimmista kaupoista. Suosittelen kokeilemaan! Pilsille tyypillinen aromi on diasetyyli, joka syntyy käymisen sivutuotteena ja antaa olueen voin kaltaista makua.

Arvio: Mallaskosken Pilsin tuoksussa on päällimmäisenä upea kukkaisuus, jota tukee diasetyylinen mallas. Makeahkossa tuoksussa on myös ruohoista humalaa. Hieno tuoksu, jossa kukkaisuutta on keskivertopilsiä enemmän. Maku alkaa kuivempana mitä tuoksu antaa ymmärtää. Maussa on diasetyylistä maltaisuutta, kukkaisuutta ja hieman hapanta sitrusta. Jälkimaussa on rapean ruohoista katkeroa, mutta sitä saisi olla enemmänkin. Suuntuntuma on maltillisen hiilihappoinen ja rehellisen maltainen. Pidemmittä puheitta maultaan kuivahko, puhdas ja melko rapea pils. Ei Suomen paras, mutta kotimaista valioluokkaa pilsrintamalla!

PISTEET 13/20 p